Tehyn valtuuskunnan eilisen päätöksen seurauksena näyttää siltä, että Tehyn jäsenistö aloittaa lakon tulevana syksynä. Päätös on looginen, mutta vaikuttaa virheeltä.

Opetusministeri Sari Sarkomaa (kok) esitteli menneellä viikolla ajatuksen, että huume- ja päihdeongelmaiset potkittaisiin ulos sosiaali- ja terveydenhoitoalan oppilaitoksissa. Tavoitteena on karsia pois hoito-alalle sopimattomat henkilöt jo varhaisessa vaiheessa.

Suomessa tuntuu aina olevan hankalaa suhtautua menneeseen, jos siellä on mitään ikävää odottamassa. Stasi-arkistoista väännetään kättä, iltapäivälehdet spekuloivat tietolähteiden nimillä ja vuosikymmenien takaisilla teoilla. Entä jos arkistot vaan avattaisiin tyystin tai tutkijaporukalle? Lopulta voitaisiin keskittyä tärkeämpiin asioihin.

Ikäviä asioita ei aina sanoa ääneen. Minäpä sanon. Kun koulutettujen naisvaltaisten alojen (eikös ole hankala termi, tarkoittaa pääosin hoitajia ja opettajia) palkkoja on nostettu, pitää monessa paikkaa nostaa kunnallisveroja.

Hallituksen budjettiriihessä päätettiin, että kunnat voivat nostaa sosiaali- ja terveyshuollon asiakasmaksujaan. Asiakasmaksuista päätetään valtion tasolla. Korotus on looginen. Kulut ovat nousseet, ja palveluja pitää parantaa. Myös asiakkaiden tulee osallistua kulujen kattamiseen.

Helsingin Sanomat uutisoi, että yli puolet pääkaupunkilaisista oli sitä mieltä, että alle 15-vuotiaille pitäisi säätää kotiintuloajat. Ihan hyvä ajatus, olen minäkin periaatteessa samaa mieltä. Mutta…

Kävin työn puolesta viikon perehdytysmatkalla Brysseliin, Euroopan Unioniin ja Brysselissä toimiviin edunvalvonta ja lobbausorganisaatioihin. On se iso kaupunki. Sää ei suosinut, alle 20 astetta lämpöä ja vettä satoi miltei joka päivä.

Pelkästään huumeiden ongelmakäyttö on harvinaista. Sen sijaan huumeiden ja alkoholin sekakäyttö on hyvin yleistä. Myös päihdekuolemiin liittyy usein eri aineiden sekakäyttöä.

Kolme vuotta sitten ehdotin Helsingin sanomissa maksutonta julkista liikennettä pääkaupunkiseudulle. Vajaa kuukausi sitten Päivi Lipponen nosti asian jälleen esille. Ihan on kivaa olla Lipposten perheen oppi-isä, etenkin kun osa heistä näkee punaista kun näkee vihreää.

Kävin viikolla työmatkalla Tallinnassa. Kaduilla marssi melkoisia määriä poliiseja. Nukuin vilpoisassa hotellihuoneessa samaan aikaan kun pronssisotilaan patsaan ympärille rakennettiin teltta. Kun mellakat seuraavana yönä alkoivat, olin jo nukkumassa kotona.

Pääministeri Matti Vanhanen on joutunut melkoiseen pyöritykseen naiskuvioidensa myötä. Missään vaiheessa ei ole kyseenalaistettu Vanhasen kykyä hoitaa pääministeriyttä. Ihan oikein, mitäs tekemistä ihmissuhteilla on työn hoitamisen kannalta? Kukapa nyt ei olisi ollut joskus ihmissuhderintamalla vähän ulalla.

Eduskuntavaaleista on nyt kulunut muutama viikko. Heti vaalien jälkeen muutin toiselle puolen Espoota. Pääsiänen sujui mökkeillessä, söin sekä nukuin paljon.

Sain vaaleissa runsaat kolmesataa ääntä. Se on ihan, noh, sanotaanko että kohtalaisesti. Olin Uudenmaan vihreiden listan hännillä, siis aika surkea ääniharava.

Teltoilla ja toreilla on näkynyt että monet ovat jo äänestäneet. Toisaalta viime päivinä ainakin minä olen päässyt keskustelemaan jopa aiempaa enemmän. Kai viimeisetkin alkavat syttyä vaalitunnelmaan.

Hienointa toritapaamisissa on se että pääse keskustelemaan myös tyystin eri tavalla ajattelevien kanssa. Eilen keskustelin tovin erään naisen kanssa, joka ei uskonnollisista syistä äänestä lainkaan. Keskusteltiin muutama minuutti, ja lopulta ymmärsin taustalla olevan idean.

Ilmastonmuutokseen tulee puuttua, ja pian. Tarvitaan monenlaisia toimia. Osa niistä tulee tehdä valtioiden tasolla, kuten verotuksen muuttaminen päästöihin kohdentuvaksi ja öljyn korvaaminen uudistuvilla energiamuodoilla.

Toinen, ja ihan yhtä tärkeä osa on se mitä kukin voi tehdä omassa arjessaan. Itse noudatan seuraavia periaatteita.