Espoon juna-asemat: Kauklahden asema

Kauklahden asema on yhdistelmä vanhaa ja uutta. Sata vuotta vanha asemarakennus sai seurakseen 1980-luvun lopun tyyliä edustavan alikulun.

Kauklahden vanha asema on 1900-luvun alusta. Vielä 1990-luvun alkupuolella, kun kävin koulua Kauklahdessa, asemalla myytiin lippuja.

Kommentit

Tere kóigile kauklahtelaisille täältä Pohjois-Suomesta Oulusta!

Tuntuipa tuiki mukavalta lukea sattumalta näitä "Kökkelin" sivuja. Muistot tulvivat mieleen...

Ensi kertaa olin äitini Impi Laaksosen ja sisarensa Annin luona kylässä vuonna 1947, jolloin toimin 2-vuotiaana tätini morsiuspoikana Espoon kirkossa. Asuimme silloin Oulussa, jonne äitini, sittemmin Maijala, oli avioitunut ennen sotaa isäni Pertin kanssa. Anni puolestaan meni 1947 avioon Taipalsaaresta kotoisin olleen Otto-Heikki Turkian kanssa ja muutti n.1950 Ouluun perustamaan sinne Atelier Turkiaa, äidilläni oli kampaamo Salon Rosie. Häät olivat kuulemma "tapaus" siihen aikaan.

Oli aina upeaa käydä Köklaxissa ja varsinkin nähdä kaikki kalliot Lillbassin ympärillä, jossa tätini silloin vielä asui veljensä Einon, vaimonsa Naimin ja vanhapoikaveljensä Aarnen kanssa samassa 2-kerroksisessa rakennuksessa ihan Kuninkaantien vieressä.Sehän vei Espoon kirkolle.Itse asiassa kalliot herättivät tasankojen oululaislapselle jännittäviä elämyksiä junan ikkunasta jo ennen Pasilaa-Fredriksbergiä.

Aina muistan ne hetket, kun asemalla topsahtuivat junat ja ikkunoihin pantiin luukut mailman pisimpää tunnelia varten, kun Porkkala oli toisen valtion (pakko)vuokraama alue. Myös venäläisveturien erikoinen vihellysääni ja väri syöpyivät mieleeni.

Näiden todella myönteisten kokemusten jälkeen veti veri jatkuvasti äitini juurille Lillbassiin, myöhemmin Mynttiin, josta Eino ja Naimi livat ostaneet v.1960 omakotitalon. Serkkuni Pentti ja sisarensa Terttu tulivat läheisiksi sukulaisiksi heidän myötään. Ex-pankinjohtaja Pentti on kuollut ajat sitten ja Terttu on asunut vuosia Juustolandissa  sveitsiläismiehensä kanssa.

50-luvulta on  jäänyt mieleeni pittoreskin wanhan keskustan - onneksi säilynyt! - ohella erityisesti HALMEEN todella hyvä ruisleipä, jota kyöräsin aina Ouluun, kun kävin "Kökkelissä".  Myöskin WPK-n torni palaa usein mieleeni, kun aseman seudulla liikun. Sitä vastapäätä oli muuten pieni kahvila, jossa kylän ukkelit kävivät turinoimassa ja pilsneriä napsimasssa. Noustiin portaita ylös ja heti ovesta oikealla oli pajatso, sitten tiski.

Asuin aina Myntissä kursseilla Helsingissä ollessani , jossa pitkälle pimeän tuloon heitimme isäntä-Einon kanssa tikkaa tulokset ylös kirjaten. Toki väittelimme tuloksista myöskin.Yleensä liikuin Stadiin onnikalla=bussilla kurssien aikana suosien Jorvaksen tietä, muuten junalla, nimenomaan tupakkiosastossa. Aseman seutu kiehtoi silloin ja varmaan kiehtoisi vieläkin, jos siellä asuisin.

Eino opetti meille Köklaxin historiaa, kun käppäilimme jalkaisin ympäriinsä, kuten esimerkiksi Kallvikissa (oululaisittain "Kalaviikki"), jossa kävimme myöhemmin usein uimassa, sekä lasitehtaasta, Mankinjoesta jne. Myös 20-30-luvun orkesteristaan "Riganosta" miehellä riitti praataamista. Musisoi silloin viulussa tai haitarissa veljensä Viljon kanssa. Veljeksiä oli  kaikkiaan 5 eli Aarne, Viljo, Kalle, Eino ja Martti, sisaruksia kolme eli Amerikkaan v.1917 siirtynyt Lempi, Impi ja Anni. Kaikki jo tuonilmaisiin lähteneitä.

Tuttu oli myös Björkhagenin tanssilava, jossa kävi 60-luvulla lukuisia nimiorkestereita.

Helmi "Atta" Rosendahl asuu yhä Kauklahdessa ja oli tätini hyvä ystävätär ja kävi lukuisia kertoja Oulussa Naimi-frouvan ohella.

Näitä muisteloita naputellessani elän uudelleen kultaista lapsuuttani-nuoruuttani. Varmasti en pääse niistä koskaan eroon. Eikä ole kyllä tarviskaan.

tervehtien

Jouko Maijala

pelimanni / Kassiahastus

Heinäpää (Oulu)

Suomen Tasavalta

 

 

 

Rajaa sisältöä

Esim. 10.2024