Kolme, neljä vuotta sitten kuulin ensimmäisen kerran roska päivässä –liikkeestä. Idea tuntui heti hyvältä. Vuosi vuodelta idea on sitten tuntunut aina vaan paremmalta. Olin aina osallistunut innokkaasti talkoihin ja ollut muutoinkin yhteiskunnallisesti aktiivinen, mutten ollut tullut ajatelleeksi, että osan talkoohengestä voisi tuoda osaksi jokaista päivää.

Sukupuolten välinen epätasa-arvo on edelleen olemassa. Naisten euro on edelleen jossain 80 sentin tienoilla.

Medioissa aletaan, jälleen kerran, spekuloida pääministerivaaleista. Kummaa, koska ei tässä mitään pääministerivaaleja käydä.

Monien tuttavieni vanhemmat tai isovanhemmat ovat olleet sotimassa. Itse olen sitä sukupolvea, jonka isoisät olivat liian nuoria rintamalle. Toinen ukeistani tosin oli jatkosodan viime viikkojen täydennysmiehiä.

Vihreät repäisivät viikonloppuna ja asettivat yhdeksi vaaliteemakseen perustulon. Rohkea veto. Kun haluaa saada aikaa jotain uutta, pitää ajatella ja tehdä asioita eri tavalla kuin aiemmin. Monilla puolueilla ei ole tarjota vaihtoehtoja, meillä on.

Eräs ystäväni totesi Alkon johdolle suunnatuista avokätisistä optioista: "hei kuinka vaikeaa on myydä suomalaisille viinaa?" Hän osui naulan kantaan, vaikka keskustalainen onkin. Tuleeko valtion yhtiön maksaa miljoonia siitä, että ei epäonnistuta asiassa jossa ei voi epäonnistua? Voisiko valtion varallisuutta käyttää muuhunkin kuin kaivon täyttämiseen?

Viime aikoina lehdissä on ollut esille kymmeniä vuosia salattuja kuvia sota-ajoilta. Surullisia kuvia, kuten sotakuvat aina. Itseäni ovat surettaneet eniten kuvat desanttien tappamista lapsista.

Aamutelevisiossa keskusteltiin isojen puolueiden hingusta muuttaa kansanedustajien läsnäolon seuraamista. Kerrankin ovat oikeassa, nykyinen systeemi on surkea.

Suoritin asepalvelukseni vuonna 1995. Ennen kotiutumista minulle sanottiin, että 3-5 vuoden kuluttua kutsutaan kertausharjoituksiin. Siitä on nyt yli yksitoista vuotta. Ei ole kutsua kuulunut.

Matkustin tänään Lahdesta Helsinkiin, Pendolinolla uutta oikorataa. Lahdesta Helsinkiin matka-aika oli 48 minuuttia, Pasilaan vielä vähän vähemmän. Ja vaikka oli pakkasta, juna ei hajonnut.

Kävin eilen Maj Karman keikalla. Ei kuulu suosikkeihini, ystävä pyysi mukaan. Ihan oli kivaa, ja erilaista.

Minulla on lahjakkuus. Osaan ajatella yhteiskunnallisia asioita missä tahansa. Myös Tavastialla perjantain ja lauantaina välisenä yönä.

Pääministeri Matti Vanhanen (kesk) kunnostautui kieltämällä ministereitä kommentoimasta STT:n kyselyyn. Häkellyttävää, sanoisin.

Kävin viikonvaihteessa vihreiden kriminaalipoliittisen työryhmän kanssa Kakolassa, siis Turun vankilassa. Eivät ole olosuhteet häävejä, pieniä sellejä täynnä porukkaa, ja liian vähän vartijoita.

Viime aikoina on keskusteltu opintotuen tulorajoista ja tulorajoista. Eduskunta jahkailee asiasta säännöllisesti, mutta mitään ei haluta asialle tehdä.

Opintotuki on muistaakseni samalla tasolla kuin vuonna 1993. Kolmessatoista vuodessa hinnat ja valuutat ovat muuttuneet, ja etenkin keskeisten kaupunkien vuokrataso on likimain moninkertaistunut.

Suurten kaupunkien koulut eriarvoistuvat. On kouluja joihin halutaan, ja niitä joihin joudutaan. Joka väittää että näin ei ole, on väärässä. Tai on vähintään optimistinen kaupungin työntekijä. Kuka tahansa nuori osaa pistää lähialueensa koulut järjestykseen niiden maineen mukaan.

Päivän Helsingin Sanomat uutisoi suunnitelmista palauttaa rikoksiin syyllistyneitä turvapaikanhakijoita. Asia on ongelmallinen.

Tässä on tuore blogini. Tervetuloa lukemaan.