Julkista liikennettä puolustettaessa perustellaan sen tarpeellisuutta usein ympäristöön ja kansalaisten tasavertaisuuteen liittyvillä argumenteilla. Monia muitakin julkista liikennettä puoltavia näkökantoja löytyy. Itse puhun mielelläni myös siitä kuinka julkinen liikenne edistää terveyttä ja lisää turvallisuutta.

Vaalien alla spekuloidaan vaalituloksien lisäksi hallituksen kokoonpanolla. Vaihtoehtoja riittää. Hallituksen rungon muodostaa kaksi puoluetta kolmesta suurimmasta, sdp:stä, keskustasta tai kokoomuksesta. Tämän lisäksi kolmesta seuraavaksi suurimmasta puolueesta on mukana yksi tai kaksi. Näitä puolueita ovat vihreät, vasemmistoliitto ja rkp.

Kalevi Sorsan säätiö kritisoi perustulomallia, kertoi muun muassa [url=http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kalevi+Sorsa+-s%C3%A4%C3%A4ti%C3%B6n+...

Sosiaaliturvassa lähdetään siitä olettamuksesta, että ihmiset elävät ensisijaisilla tuloillaan. Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen elää palkallaan. Jos työtä ei ole, sitten eletään työttömyysturvalla, eläkkeellä, hoitorahalla tai jollain muulla "perustulon lähteellä". Näitä kutsutaan ensisijaisiksi etuuksiksi.

Aika ajoin nousee keskusteluun ajatus ammatillisen koulutuksen ja lukion yhdistämisestä tai ainakin yhteistyön tiivistämisestä. Tämä idea ammuttiin viikolla nopeasti alas. Ei kannata kuitenkaan hutkia ennen kuin asiaa tutkii – tiiviistä yhteistyöstä voisi olla paljon hyötyä.

Näin vaalien alla monet ehdokaskollegat intoutuvat lupaamaan aika paljon. Joka päivä joku intoutuu lupaamaan jollekulle jotain. Ei siinä mitään, saahan sitä luvata. Mutta tietty olisi kiva jos lupauksille olisi myös katetta.

Kävin tänään uimassa. Parinkymmenen minuutin kävely, ja perheen kanssa uimaan. Oli virkistävää ja kivaa. Kokeilin myös lääkärin määräyksestä vesijuoksua. Rikkinäistä polvea kun ei saa rasittaa, mutta sitä pitää käyttää. Vesi on siihen loistava elementti.

Kun olin pieni talvisin oli lunta. Osin kyseessä on harhaa, lapsena myös nautti lumesta eri tavalla. Nykyään sitä istuu töissä ja junissa lumikasoissa kiipeilemisen sijaan. Mutta jouluisin oli useammin lunta, ja tammikuussa ei ollut miltei kymmentä astetta lämmintä.

Tiedän mikä olisi ensimmäinen asia jota lähtisin eduskunnassa ajamaan. Sellainen sopivan helposti toteutettava muutos, joka säästäisi ihmishenkiä, lisäisi turvallisuutta ja helpottaisi ihmisten arkea. Antaisin suojatietä lähestyville jalankulkijoille etuajo-oikeuden.

Päivän Helsingin Sanomissa Shellin ja Nokian hallitusten puheenjohtaja Jorma Ollilla esittää huolensa ilmastonmuutoksesta ja siihen reagoimisesta.

Tänään oli erilainen lauantai. Yhdeksältä tapasin vihreitä kollegoita ja pystytimme telttaa Tapiolassa. Siitä sitten jakamaan ilmapalloja, Vihreitä lankoja ja omia esitteitä. Runsaan kuuden tunnin kuluttua lähdin matkalle kotiin päin. Välissä, kun varpaita ei tuntenut, kävin kahvilla lämpenemässä.

Toissapäivänä kuului surullisia uutisia. Perhepäivähoidossa ollut pieni poika lähti omille teilleen ja hukkui. Sääliksi käy omaisia, mutta myös muita osallisia.

Helsingin Sanomat uutisoi potilastietojen siirtymisestä vakuutusyhtiöille. Ongelma on todellinen, ja hankala. Perusidea on, että vakuutusyhtiöt toivovat mahdollisimman kattavia potilastietoja hoidettavasta potilaasta.

Oli aamulla mukavaa kävellä junalle kun lumihanki narskui kävellessä. Toisaalta, onhan nyt tammikuun puoliväli. Normaalisti pysyvä lumi on tullut vajaata kuukautta aiemmin. Tosin ei tämä lumi ole täällä etelässä tainnut vielä tullut jäädäkseen.

Miltei viisitoista vuotta sitten kävin ensimmäistä kertaa eläessäni Tanskassa. Oli uudenvuoden tienoo. Siellä oli kummallista. Nurmikko oli vihreää, tuuli ja oli kylmää. Oli kuin olisi ollut talven ja syksyn välimuoto, jossa oli mukana kumpaakin. Lumihankea ei ollut, ainoastaan muutama tuulen keräämä pieni lumikasa siellä täällä.

Yksityisellä sektorilla on luovuutta ja potentiaalia keksiä vaikka mitä. Tuo energia ja innovaatisuus tulee kääntää ympäristön kannalta hyödylliseksi.

Tärkeintä on luoda verotuksen keinoin tilanne, jossa energian ja luonnonvarojen säästö on huokeaa, ja tuhlaaminen kallista.

Vanhustenhoito ei toimi tarpeeksi hyvin. Vanhusväestön määrä nousee jatkuvasti tulevat vuodet, joten pään työntäminen pensaaseen ei auta. Systeemi täytyy saada toimivaksi ja kestäväksi nyt, ennenkuin ongelmat kasvavat hallitsemattomiksi.

Päivän Helsingin Sanomissa kerrottiin, että pääkaupunkiseudun päiväkotien johtajista suurin määrä haluaisi rajata subjektiivista päivähoito-oikeutta. Ymmärrän heidän näkökantansa, mutta väärässä ovat.

Lapsille on määritelty laajat subjektiiviset oikeudet saada päivähoitoa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että perhe määrittelee hoidon tarpeen, ei hallinto.

Viime viikolla Saddam Hussein teloitettiin. Vanha mies talutettiin hirttolavalle, häntä solvattiin tovi ja hirtettiin. Kostohan siinä oli kyseessä, tosin tietyllä tapaa oikeutettu sellainen.

Kuolemantuomio on silti aina väärin.

Kannatan veronalennuksia. Oikein rakastan veronalennuksia. Mutta veronalennuksia on syytä tehdä silloin kun niihin on varaa.

Kilpailuttaminen ei ole itsessään hyvä tai huono asia.

On tarpeen rahan säästön lisäksi muistaa myös laatu. Pelkkä hinta ei voi ratkaista, sillä julkisissa palveluissa laatu on kuitenkin se tärkein asia. Myös henkilökunnan asema on syytä muistaa.

Pienten koululaisten iltapäivät herättävät keskustelua. Pienille lapsille ei tosiaan ole hyväksi olla itsekseen pitkiä aikoja. Ratkaisuksi on suunniteltu eheytettyä koulupäivää, jossa lapsille olisi tekemistä käytännössä pidemmälle iltapäivään asti. Täytyy kysyä, onko reaktio ylimitoitettu?

Kolme, neljä vuotta sitten kuulin ensimmäisen kerran roska päivässä –liikkeestä. Idea tuntui heti hyvältä. Vuosi vuodelta idea on sitten tuntunut aina vaan paremmalta. Olin aina osallistunut innokkaasti talkoihin ja ollut muutoinkin yhteiskunnallisesti aktiivinen, mutten ollut tullut ajatelleeksi, että osan talkoohengestä voisi tuoda osaksi jokaista päivää.

Sukupuolten välinen epätasa-arvo on edelleen olemassa. Naisten euro on edelleen jossain 80 sentin tienoilla.

Medioissa aletaan, jälleen kerran, spekuloida pääministerivaaleista. Kummaa, koska ei tässä mitään pääministerivaaleja käydä.

Monien tuttavieni vanhemmat tai isovanhemmat ovat olleet sotimassa. Itse olen sitä sukupolvea, jonka isoisät olivat liian nuoria rintamalle. Toinen ukeistani tosin oli jatkosodan viime viikkojen täydennysmiehiä.

Vihreät repäisivät viikonloppuna ja asettivat yhdeksi vaaliteemakseen perustulon. Rohkea veto. Kun haluaa saada aikaa jotain uutta, pitää ajatella ja tehdä asioita eri tavalla kuin aiemmin. Monilla puolueilla ei ole tarjota vaihtoehtoja, meillä on.

Eräs ystäväni totesi Alkon johdolle suunnatuista avokätisistä optioista: "hei kuinka vaikeaa on myydä suomalaisille viinaa?" Hän osui naulan kantaan, vaikka keskustalainen onkin. Tuleeko valtion yhtiön maksaa miljoonia siitä, että ei epäonnistuta asiassa jossa ei voi epäonnistua? Voisiko valtion varallisuutta käyttää muuhunkin kuin kaivon täyttämiseen?

Viime aikoina lehdissä on ollut esille kymmeniä vuosia salattuja kuvia sota-ajoilta. Surullisia kuvia, kuten sotakuvat aina. Itseäni ovat surettaneet eniten kuvat desanttien tappamista lapsista.

Aamutelevisiossa keskusteltiin isojen puolueiden hingusta muuttaa kansanedustajien läsnäolon seuraamista. Kerrankin ovat oikeassa, nykyinen systeemi on surkea.

Suoritin asepalvelukseni vuonna 1995. Ennen kotiutumista minulle sanottiin, että 3-5 vuoden kuluttua kutsutaan kertausharjoituksiin. Siitä on nyt yli yksitoista vuotta. Ei ole kutsua kuulunut.