Itsenäisyydestä ja mielipiteenvapaudesta

Monien tuttavieni vanhemmat tai isovanhemmat ovat olleet sotimassa. Itse olen sitä sukupolvea, jonka isoisät olivat liian nuoria rintamalle. Toinen ukeistani tosin oli jatkosodan viime viikkojen täydennysmiehiä.

Itsenäisyyden saavuttaminen oli pitkän kehityksen tulos. Itsenäistymisen jälkeen 1917 Suomea rakennettiin ja jouduttiin sotimaan. Lopputuloksena on kuusi rauhan vuosikymmentä ja vauras kansa. Nykyinen elämäntapamme on pitkän ja raskaan työn tulos. Siitä kiitos.

Viime aikojen maailmanpolitiikka on synnyttänyt mielenosoituksia meillä Suomessakin. Eduskunta on oudon innokas rajoittamaan muun muassa oikeutta osoittaa mieltään. Perusteluna käytetään muun muassa sotien aikaa, ja niitä uhrauksia joita aiemmin on tehty. En liene ainut jonka mielestä tämä on epäloogista. Eräs rintamalla ollut ystävä totesi: ”Eihän siellä oltu jotta vapauksia rajattaisiin, vaan jotta niitä ei rajattaisi”.

Perustuslakia säädettäessä, kansalaissodan jälkeen, Suomi oli väkivaltainen ja kahtia revennyt maa. Ajat olivat uhkaavat, Neuvostoliitto eli uhmakasta kasvun aikaa. Noina aikoina eduskunta sääti hyvin laajat perustuslailliset oikeudet, ja katsoi tarpeelliseksi turvata mielipiteen vapauden tilanteessa kuin tilanteessa. Siitä kiitos myös.

Hyvää itsenäisyyspäivää ja joulunaikaa.