Subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta enemmän hyötyä kuin haittaa

Päivän Helsingin Sanomissa kerrottiin, että pääkaupunkiseudun päiväkotien johtajista suurin määrä haluaisi rajata subjektiivista päivähoito-oikeutta. Ymmärrän heidän näkökantansa, mutta väärässä ovat.

Lapsille on määritelty laajat subjektiiviset oikeudet saada päivähoitoa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että perhe määrittelee hoidon tarpeen, ei hallinto.

Muutama vuosi sitten opiskelimme puolisoni kanssa molemmat päivisin. Lapsi oli päiväkodissa kokopäivähoidossa. Tyttö oli hoidossa vain puolipäiväisesti, sillä aikataulut elivät ja usein hänet ehti hakemaan jo aikaisin. Mutta hoitopaikan piti olla kokopäiväinen, koska muutoin tyttö ei olisi saanut olla hoidossa yhtenäkään päivänä kuussa yli seitsemää tuntia.

Käytännössä lapsi oli hoidossa puolipäiväisesti, mutta virallisesti kokopäiväisesti. Tuo oli jäykkää hallintoa. Kuinka paljon tilastoista selittyy juuri hoitojärjestelmän jäykkyydellä, vanhempien pitää "ylibuukata" jotta saa apua silloin kun sitä tarvitsee?

Tietty on lisäksi väärinkäytöksiä. On lapsia joiden toinen tai molemmat vanhemmat ovat kotona, silti lapsi on pitkät päivät päiväkodissa. Mutta hei, onko sellainen perhe oikeasti ihan kunnossa, joka vie lapsen koko ajan pois kotoa vaikka ei ole tarvetta?

Päiväkotien johtajat tarjoavat mahdollisuutta poiketa päivähoito-oikeuden rajoittamisesta esimerkiksi sosiaalisin syin. Hyvä niin. Mutta kuka sen määrittelee, voiko päivähoitohakemuksessa raksittaa kohden "perheessä ongelmia".

Huonot vanhemmat eivät yritä olla huonoja vanhempia. He eivät osaa olla hyviä. Eivät ongelmalliset perheet jätä hakemuksia ja tuo esille sitä että ollaan kuulkaas ongelmallisia. Päiväkodissa lapsi saa hoitoa ja ruokaa. Henkilökunta voi viestiä eteenpäin jos perheessä on ongelmia, ja puuttua asiaan. Jos lapset komennetaan kotiin vanhempien luokse, jotka eivät heitä sinne halua, niin mitä hyvää siitä seuraa?

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden voisi minun puolestani muuttaa oikeudeksi puolipäiväiseen hoitoon heti kun joku keksii millä tavoin edelliset ongelmat kiertää.

Editoitu: muutin muotoilua oikeaoppiseksi, lapsen oikeudeksi hoitoon.

Kommentit

Hei Tony, kirjoitat tärkeästä aiheesta, josta omassakin blogissani on keskustelua (http://www.vihreat.fi/blog/320). Eräs muotoilusi kiinnitti huomioni: Kirjoitat, että "Vanhemmille on määritelty laajat subjektiiviset oikeudet saada päivähoitoa." Oikeus päivähoitoon ei ole kuitenkaan vanhemmalla, vaan lapsella. Vanhemmat toki arvioivat lapsen hoidon tarpeen - ja niin sen pitää olla jatkossakin - mutta itse subjektiivinen päivähoito-oikeus on jokaisella lapsella erikseen.

Kyseessä on tosiaan lapsen oikeus. Tietty sen käytöstä päättävät vanhemmat, joten sinällään se on vähän niin kuin välillinen oikeus. Joku joskus kyseli kahvipöydässä että eikö se sitten ole tyhmää kun monet lapset ovat turhaan hoidossa aamusta iltaan. No onhan se. Valitettavasti vaan ongelmaa ei ratkaise päivähoito-oikeuden rajoittaminen. Lisäksi, ei perhe jossa lapsi viedään turhaan kymmeneksi tunniksi hoitoon, ole ihan kunnossa. Tietyissä tilanteissa päiväkoti voi olla lapselle paras ja turvallisin paikka olla. Se että toivotaan, että koti olisi parempi, ei asiaa muuta. Päädytään rankaisemaan lasta siitä, että meistä asioiden tulisi olla paremmin.

Rajaa sisältöä

Esim. 3.2024