Lisää uusi kommentti

Kaiken lupailijat

Näin vaalien alla monet ehdokaskollegat intoutuvat lupaamaan aika paljon. Joka päivä joku intoutuu lupaamaan jollekulle jotain. Ei siinä mitään, saahan sitä luvata. Mutta tietty olisi kiva jos lupauksille olisi myös katetta.

Toki on tärkeää tavoitella ja unelmoida asioista. Mutta asiat jäävät vain unelmoinniksi jos samalla ei mietitä miten asian muuttaa todeksi. Aina tulisi myös pohtia kuka tekee, ja millä resursseilla.

Viime päivien suosikkiaihe on palkankorotusten vaatiminen hoitoalalle. Ei siinä mitään, itsekin lähihoitajana tiedän tasan tarkkaan miten alipalkattu hoitoala on etenkin kun huomioidaan työn vastuullisuus.

Mutta silti. Palkoista päätetään työehtosopimuksissa, ja palkan maksavat pääosin kunnat. Toisin sanoen luvataan asioita joista päättää joku muu, ja jotka maksaa joku muu. Valtio ei korvaisi kokonaisuudessaan palkankorotusten kuluja, joten puheissa on paljon tyhjää. Höpönpöpöä latelevat etenkin niiden puolueiden edustajat, joiden linjana on verotuksen keventäminen.

Suomessa sosiaali- ja terveystoimen menot ovat pienempi osa kansantuotteesta kuin muissa pohjoismaissa. Tämän selittää osin matalampi palkkataso. Olisi aika ottaa lusikka käteen ja myöntää, että alan palkat voivat nousta vain jos hyväksytään sosiaali- ja terveystoimen kulujen kasvu. Vastuullisesta työstä pitää maksaa kohtuullinen palkka. Täytyy hyväksyä että se kohtuullinen palkka merkitsee ihan oikeita euroja, eikä vain hyvää tahtoa.

Millä tavoin sitten korottaa jälkeenjääneitä palkkoja? Yksi keino on perustulo joka hyödyttäisi etenkin pienituloisia palkansaajia. Toinen on nostaa palkkoja ammattikunnittain. Valitettavasti tie ei ole nopea, ja useiden eri ammattikuntien palkkoja on nostettava säännöllisesti ja tasaiseen tahtiin.

Parempi kuitenkin sanoa miten asiat oikeasti ovat kuin huijata.

Rajaa sisältöä

Esim. 3.2024