Olet täällä
Kadonnut Espoo: Lindholmin saha Espoon keskuksessa
Lindholmin saha toimi Espoon keskuksessa vuosina 1922-1984. Ruotsinkielinen nimi oli Lindholms Såg Ab. Kokonaisuuteen kuului mylly, saha, rautakauppa, paja, puusepänverstas ja sementtivalimo.. Saha levittäytyi laajalle alueelle radan eteläpuolella. Nykyisin samalla alueella sijaitsevat Espoontorin kauppakeskus sekä viereinen ns. Kelan talo.
Tämä kuva on Espoon kaupunginmuseon ja vuodelta 1933. Saharakennuksen edessä on hevosia. Tuohon aikaa tukkipuut tuotiin sahalle hevosvetoisesti.
Tämän kokonaisuuden valokuvat ovat Espoon kaupunginmuseon arkistoista (Finna.fi), paitsi yksi kuva on isäni ottama. Jos en mainitse kuvaajaa, sitä ei tiedetä.
Tässä Espoon kaupunginmuseon kuvassa väliltä 1925-35 näkyy Espoon keskus kuvattuna pohjoisesta. Vasemmalla, radan vieressä on nykyäänkin Espoon asemalta löytyvä makasiini. Sen takana, toisella puolen rataa, on suojeluskuntatalo. Siitä oikealle on sitten varsinainen saha ja sen höyläämö.
Tässä meillä on kartta Espoon keskuksesta vuodelta 1939. Punaisella näkyy tuo tielinjaus, josta äskeinenkin kuva on otettu. Radan eteläpuolella ovat vierekkäin saha ja suojeluskuntatalo.
Tämä kuva on lähes samalta paikalta kuin edellinen kuva. Radan toisella puolella, lähes rinteessä, on Muuralan sairaala, Vasemmalla näkyy ylemmässäkin kuvassa ollut höyläämö. Kuvan keskellä on niin ikään sahaan kuulunut pitkulainen rakennus, joka myöhemmin (ja kenties kuvan ottamisen aikana) toimi rautakauppana.
Kuvassa Lindholmin sahan mylly. Hevoset toiva myllylle jauhoja. Kuva lienee 1930-luvulta.
Yllä oleva kuva on radan ylikulun kohdalla. Nykyinen kävelytie kulkee suurinpiirtein samaa linjausta pitkin. Tämä kuva on otettu siltä paikalta jossa Espoonväylä ja Kirkkojärventie nykyisin kohtaavat.
Tässä tuntemattoman kuvaajan otoksessa (väliltä 1930-50) näkyy sahan alueelle koukkaava pistoraide. Junarata helpotti puutavaran kuljettamista, Espoon keskus oli jo silloin mainioiden yhteyksien päässä.
Tässä on Lindholmin saha jossain vaiheessa 1960-lukua. Kuvaaja: Matti Huuhka.
Tässä on sahan tukkien kuorintalaitos, edelleen 1960-luvulla.
Lindholmin sahan kohdalta pääsi radan yli kahdestakin kohtaa. Lännen puolella oli Finnoontien ylikulku (josta oli kuva aiemmin), ja tässä on sitten lähellä nykyistä aseman ylikulkua sijainnut toinen ylikulku.
Tässä on saha Finnoontien takaa kuvattuna. Kuvan ottopaikalla kulkee tällä hetkellä Finnontien silta radan yli. Taustalla näkyy Kasavuori. Kuva 1960-luvulta, Kuvaaja: Matti Huuhka.
Tässä vuoden 1961 kuvassa näkyy "lautatarha" ja tukkipuuvarasto. Käytännössä alue radan ja Muuralan sairaalan välissä oli pitkälti puutavaran varastoaluetta.
Tässä kuvassa vuodelta 1968 näkyy sahan puusepänverstas ja sementtivalimo. Kuva: Knupfer&Öhman
Tämä kuva on Finnoontien varrelta. Kuvassa näkyy taustalla Espoon uusi kaupungintalo. Sahan alueella oikealla on keltainen myymälärakennus.
Tässä on kuva Espoon keskuksesta, rautatietunnelin päältä kuvattuna. Vasemmalla on muutamia omakotitaloja, jotka ovat edelleen Espoonväylän varrella. Lindholmin sahanpurutorni on ylikulun takana oikealla.
Tässä on sahan höyläämö. Rakennus palveli aiemmin Suojeluskunnantalona ja sen jälkeen Marttatalona. Tästä rakennuksesta minulla on tulossa erillinen osio Kadonnut Espoo -sarjaan.
Lindholmin sahan rautakauppa
Radan varressa oli Lindholmin sahar ratakauppa, myöhemmin K-Rauta Lindholmin saha. Keltainen myymälärakennus sijaitsi täsmälleen Kamreerintie kuuden kohdalla, nykyisen Espoontorin vieressä.
Tässä rautakaupan leluosasto.
Tässä kuva myymälästä vuodelta 1984 Kuva: Matti Huuhka
Minullakin on muistoja Lindholmin sahasta. Olen syntynyt vuonna 1975, ja muutimme Kirkkojärvelle vuonna 1981. Muistan kyllä vanhat rakennukset radan toisella puolen, mutta minulla ei ole mielikuvaa, että olisin ollut mukana esimerkiksi tuolla rautakaupassa käymässä.
Lindholmin saha palo kesällä 1977
Kuvassa Linholmin sahan vapaapalokunta ja paloauto. En tiedä oliko sahan vapaapalokunta toiminnassa vielä vuonna 1977. Mutta jos oli, niin hommia oli tarjolla.
Kesällä 1977, tarkemmin sanottuna 12.7.1977, Espoon keskuksessa roihahti. Sahalla syttyi tulipalo, ja sitä myöten koko tehtaan alue roihusi. Kuulemman mukaan toisella puolen rataa kaupungintalon henkilöstöravintolassakin oli tuskaisen kuumaa. Kuuma kesä ja kuiva sahatavara tulella on huono yhdistelmä.
Sahan alueella oli myös huoltoasema.
Tulipalot kinnostavat. Tässä kuvassa taustalla näkyy Suvelaa.
Tässä palanut rakennus tulipalon jälkeen. Paikalliset olivat ihmettelemässä tulen jälkiä.
Lindholmin sahan viimeiset vaiheet 1980-luvulla
Tässä kuvassa näkyy jo uusi Espoonväylän ylikulku. Keskellä kuvaa oleva keltainen talo on Lindholmin sahan rautakauppa.
Vuonna 1981 rakennettiin ylikulkusiltaa radan yli. Osa Lindholmin sahan rakennuksista oli palanut muutamaa vuotta aiemmin, ja loputkin purettaisiin piakkoin.
Matti Huuhka kiersi kuvaamassa tiloja käsittääkseni viimeisenä toimintavuonna vuonna 1984. Kiitos siitä. Tässä sementtivalimo,
paja, sekä
puusepänverstas.
Tässä on kuvaa ehkä "uusista" virastotaloista vuodelta 1988. Vanhaa rautatieasemaa vastapäätä sijainneita taloja alettaisiin pian purkamaan. Taustalla Suvela.
Tässä on kuva Kannusillan väestösuojan edestä. Radan toisella puolen näkuu sahan rautakaupan pääty. Kuva on 1980-luvun puolivälistä, sukuni albumeista.
Tässä ilmakuvassa noin vuodelta 1981 Espoon keskuksen alueelta näkyy radan eteläpuolella Lindholmin sahan alue. Rakennukset olivat levittäytyneet melko pitkälle matkalle radan eteläpuolelle.
Vuonna 1991 maisema on muuttunut. Ns. Kelan talo on samassa kohden kuin Lindholmin sahan reunimmaisin rakennus aikanaan oli. Espoontori ja eteläpuolen muut rakennukset ovat aiemmin Lindholmin sahaan kuuluneella alueella. Mutta huomatkaa, että yksi sahan alueen taloista sinnittelee vielä radan varrella, tässä kuvassa Espoontorista oikealle.
Kadonnut Espoo Kadonnut Espoo -sarjassa esittelen paikkoja ja rakennuksia joita ei enää ole. Lähteinä usein museot tai Finna-arkisto. Kannattaa tutustua myös Espoon historia -kokonaisuuksiin. |
Kommentit
"Ritsku"
Neljänneksi alimmassa kuvassa, keskellä kuvaa on pieni valkoinen harjakattoinen rakennus. Taisi olla siinä jostain 80-luvun loppupuolelta noin vuosituhannen vaihteeseen.
Kaikki paikalliset 70-luvulla syntyneet muistavat sen hyvin: Grillikioski Ritari Ässä, eli Ritsku. Ilmeisesti siihen aikaan tv-kanavat eivät kovin tarkasti seuranneet "tavaramerkkiensä" käyttöä maakunnissa...
Valikoima oli ajalleen tyypillinen, mutta pieni asiakastila "sisällä" ruokaa odottaville ja muutamalle syövällekin oli siihen aikaan harvinaista luxusta. Olikohan niin, että aluksi 80-luvulla paikalla oli perinteinen ulkosnägäri ja sen tilalle tuli sitten tämä de luxe -versio? Radan puolella oli mukava terassi kesäkeleille.
Paikan erikoisuuksia oli hampurilaisten salaatti , joka oli (taas ajan henkeen) kiinankaalia ja siinä oli runsaasti rouskuteltavaa, joka teki hampparista ihan eri tavalla "raikkaan".
Toinen erikoisuus oli paikan oma valkosipulimajoneesi, jossa valkosipulin osuus oli todella vahva. Tämän moni huomasi vielä seuraavana päivänäkin.
Paikan oma erikoishampurilainen oli "Big Boss", jossa oli siis iso pihvi.
Suosikki monelle oli kuitenkin Kerroshampurilainen, koska siinä oli enemmän taskuja kaikille lisukkeille. Eräällä alkuaikojen myyjällä oli tapana nielaista huudon alkuosa ja tai painottaa loppuosaa, kun ilmoitti tarjoiluluukusta valmistuneesta tuotteesta: "keeeRRROOS!" Josta siis vähitellen annoksen kutsumanimeksi tuli "Rroos". Myöhempinä aikoina oman kaveripiirini tuotekehittely huipentui "Boos Rroosiin", jota ei listoilta löytänyt, mutta oli siis kerroshamppari kahdella isolla Big Bossin pihvillä. Riitti isommaksikin hiukopalaksi esim. hyvin julhlitun viikonlopun jälkeen, kun sunnuntaina työvuoro oli alkanut paikallisessa puolijohdetehtaassa (Micronas, radan toisella puolella), jossa valmistettiin muunmuassa piirejä Saloran ja Finluxin televisioiden kaukosäätimiin.