Olet täällä
Espoo voi tukea pienituloisten lasten harrastuksia monin tavoin
Länsiväylä uutisoi (10.12.2011) kuinka köyhyys rajaa lasten harrastuksia. Etenkin yhteiskunnan tukea tarvitsevilla pienituloisilla perheillä on ongelmia kustantaa lastensa harrastuksia. Joka kymmenes espoolaislapsi elää köyhyysrajan alapuolella.
Toimeentulotuen myötä tuetaan kaikista pienituloisimpien perheiden lasten harrastuksia. Hyvä näin. Jos perheen talous syystä tai toisesta romahtaa, on hyvä että yhteiskunta pitää huolen siitä, ettei asia ensimmäisenä näy lasten harrastuksissa.
Köyhyys on suhteellista - myös sillä on merkitystä mikä on yleinen tulotaso ja sitä kautta hintataso. Niinpä kohtalaisen varakkaiden asukkaiden Espoossa pienituloisuus tuntuu enemmän kuin jossain muualla. Esimerkiksi urheiluseuran leirit voivat olla pidempiä ja suuntautuvat kauemmas kuin yleensä. Vanhemmat jäävät hankalaan välikäteen - rahat eivät riitä, mutta lapsen harrastuksesta ei haluaisi tinkiä.
Eettinen kysymys on kuinka paljon lasten harrastuksia yhteiskunnan tulisi tukea, ja kuinka ”pienituloinen” perheen tulee olla tukea saadakseen. Kaikkia ei voi tukea, ja ihan mitä tahansa harrastus ei voi maksaa. Selvää kuitenkin on, että kohtuullisista harrastusmenoista ei kannata tinkiä. Toinen luonteva periaate voisi olla, että yhteiskunta osallistuu vain yhden harrastuksen kustannuksiin.
Espoo voi tukea pienituloisten lasten harrastuksia monin tavoin. Kaupungin omasta harrastustarjonnasta - joka on joko maksutonta tai hyvin huokeaa - kannattaa pitää huolta. Lisäksi jo nyt voidaan vapauttaa maksuista tai tarjota vapaaoppilaspaikkoja. Näihin tukimuotoihin ei kannata kajota, kääntyy taloustilanne lähivuosina millaiseksi tahansa.
Edellistäkin tärkeämpi keino on tarjota kohtuuhintaisia tiloja joissa harrastaa. Harrastustoimintaa tarjoavat pääosin seurat ja yhdistykset. Edellä mainitut eivät tee toiminnallaan voittoa, jolloin harrastusmenot ovat suoraan sidoksissa kuluihin. Esimerkiksi uusia kouluja rakennettaessa tulee huomioida tilojen ilta- ja harrastuskäyttö.
Tarjoamalla järjestöille kohtuuhintaisia tiloja voidaan pitää harrastuksien kulut kohtuuhintaisina. Näin voidaan epäsuorasti tukea myös niiden perheiden lasten harrastuksia, jotka eivät saa esimerkiksi toimeentulotukea.
Tony Hagerlund
Espoon kaupunginhallituksen jäsen (vihr)