Olet täällä
Maksetaanko kilometreistä, liikennevälineestä, vyöhykkeistä vai kunnanrajoista?
Helsingin seudun liikenne HSL on tehnyt luonnoksen pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen vyöhykemallista ja hinnoittelusta. Luonnos on lausuntokierroksella alueen kunnilla. Tänä iltana 24.2. Espoon vihreät järjestävät kaikille avoimen vyöhykemallia käsittelevän tilaisuuden Ison Omenan kirjastossa, alkaen kello 18.30.
Nykyinen hinnoittelu perustuu kuntarajoihin: kuntien sisällä liikutaan sisäisellä lipulla, kuntarajat ylittävät matkat liikutaan seutulipulla. Seutuliput ovat samanhintaisia, mutta kunnat voivat itse päättää kunnan sisäisten lippujen hinnan. Niinpä esimerkiksi Vantaan sisäinen 14 päivän lippu on pari euroa kalliimpi kuin vastaava Helsingissä tai Espoossa.
Nykymallissa on epäloogisuuksia: Sadan metrin matka voi olla kallis seutumatka, jos se sattuu ylittämään kuntarajan. 20 kilometrin matka voi olla halpa sisäinen matka, jos se suoritetaan kuntarajojen sisällä.
HSL selvitti ensin kilometripohjaista mallia: niin sisään astuttaessa kuin poislähtiessä olisi leimattu matkakortti, ja matkan pituus olisi määrittänyt hinnan. Tämä osoittautui käytännössä mahdottomaksi, lipun leimaaminen kahdesti olisi hidastanut matkantekoa huomattavasti.
Uusi ehdotus jakautuu vyöhykkeisiin, joiden keskipiste on Helsingin keskus. Helsingin seutu jakautuisi kaariin, ja aina ylittettäessä kaaren rajan hinta kasvaisi. Esimerkiksi Espoo jakaantuisi kahteen vyöhykkeeseen. Tällöin matka Espoonlahdesta Tapiolaan kulkisi kahden vyöhykkeen poikki, ja väli Espoonlahti-Helsinki veisi kolmen vyöhykkeen halki.
Avainkysymys on hinnoittelu vyöhykkeiden välillä. Jos kahden vyöhykkeen matka on noin nykyisen sisäisen lipun hintainen, ja kolmas vyöhyke nostaa hinnan seutulipun tasolle, muutos nykytilaan ei ole kovinkaan suuri. Tämä edellyttää sitä, että matka vyöhykkeiden A ja B välillä on samanhintainen kuin vyöhykkeiden B:n ja C:n välillä. Esimerkiksi Helsingistä on jo ehdotty ehdottamaan, että Helsingin “sisäinen” lippu pitää tarvittaessa hinnoitella eri logiikan mukaan kuin muun seudun liput.
Espoolaisesta vinkkelistä olisi hyvä pitää huolta siitä, että yksi “palvelualue” eli käytännössä suuralue mahtuu yhden vyöhykkeen sisälle. Ehdotetussa mallissa esimerkiksi Lähderanta ja Laaksolahti - jotka nojaavat palveluissaan Leppävaaraan - jäävät vyöhykerajan taakse. Kun palveluita keskitetään, ei liikkumista palveluiden luokse saa samaan aikaan heikentää.
Olennaisinta on, että kuntien rajat hylätään ja tarkastellaan alueen asukkaiden liikkumista. Kunhan hinnoittelu on selkeää, ja matkan pituus sekä hinta ovat nykyistä paremmin yhteydessä toisiinsa, niin lopputulos on nykyistä parempi. Lisäksi kuntarajat eivät enää vaikuttaisi lainkaan joukkoliikenteen suunnitteluun.