Olet täällä
Pahuksen segregaatio!
Espoon valtuusto järjesti 18.1.2012 seminaarin jossa käsiteltiin kuntauudistusta. Tilaisuuden alustajana oli sosiaalista eriytymistä pitkään tutkinut professori Mari Vaattovaara. Hän esitti useita varsin ikäviä tutkimustuloksia pääkaupunkiseudun sosiaalisesta eriytymisestä, jota segregaatioksikin kutsutaan.
Listaan Vaattovaaran esittelemiä tutkimustuloksia alla.
(1) Huono-osaisuutta on monilla Suomen alueilla, mutta etenkin pääkaupunkiseudulla. Huono-osaisuuden alueellinen kasautuminen syventää ja vaikeuttaa huono-osaisuutta. Alueilla joissa työttömyys oli alun alkaen korkea, työllistytään myös myöhemmin muita alueita heikommin. Taustalla on aluevaikutukseksi kutsuttu ilmiö joka ei selity iällä, koulutuksella tai muilla tekijöillä. Huono-osaisuus on siis huono-osaisuuden syy.
Kyseisillä alueilla niin sanottu epäterve elämäntapa yleistyy. Normaaliksi tavaksi elää tulee hieman kummallisempi tapa elää: vaikkapa alkoholin juominen päiväsaikaan. Syntyy uudenlaista huono-osaisuutta, joka on sekä aiempaa syvempää että itseään ruokkivaa.
(2) Äsken kuvattu elämäntapa luo turvattomuuden tunnetta, ja etenkin lapsiperheet muuttavat pois kyseisiltä alueilta. Kantaväestön sosioekonomiset erot kasvavat. Eri väestökerrokset hakeutuvat eri alueille.
(3) Maahanmuutto liittyy edellisiin. Kun asuinalueella on runsaasti maahanmuuttajia, se osaltaan hankaloittaa edellä kuvattua kierrettä.
(4) Julkinen palvelujärjestelmä on pulassa ilmiön kanssa. Ongelma näkyy esimerkiksi koululaisten hyvinvoinnissa, terveydessä ja oppimistuloksissa. Esimerkiksi lapsiköyhyys on kasvanut merkittävästi. Masennusoireista kärsivien lasten osuus vaihtelee kouluittain 2-30 % välillä - eli paljon.
Omia johtopäätöksiäni:
(1) Lasten tausta välittyy huonoksi koulumenestykseksi ja huono-osaisuus alkaa siis periytyä.
(2) On syntynyt uusi kehitysvaihe. Talouden noususuhdanteet eivät poista tai vähennä huono-osaisuutta. Eriytyminen ruokkii itseään. Suomessa siis on segregaatiota.
Segregaatio on ikävä ja hankala asia johon on hankala päästä käsiksi. Helppoja ratkaisuja ei ole. Tärkeää on puuttua asiaan, mutta ennen kaikkea puuttua asiaan siten että siitä on jotain hyötyä.
Julkisuudessa puhutaan kunnanrajojen siirrosta ikään kuin hallintoalueen rajat liittyisivät jollain tavalla segregaatioon. Itse pelkään että keskustelun myötä tarjoillaan lumelääkettä - luullaan että ongelma on ratkaistu, ja samaan aikaan roihu kasvaa.
Ensisijainen ongelma on huono-osaisuuden periytyminen. Kenties kannattaa keskittyä etenkin tähän: pidetään huoli siitä että esimerkiksi heikompiosaisien alueiden kouluilla on enemmän resursseja kuin muualla.
Yksi suomalaisen poliittisen järjestelmän ongelma on, että kuntien sisällä hyvinvoivilla alueilla myös julkiset palvelut ovat usein parempia kuin muualla, vaikka tarve olisi pienempi. Tämä pitää kyetä kääntämään - huonosti pärjääville alueille pitää kyetä satsaamaan enemmän kuin muualle, ei vähemmän.
Myös verotulojen tasausta kannattaa harkita, mutta silloin se kannattaa tehdä koko maan tasolla uudistamalla valtionosuusjärjestelmää. Se että esimerkiksi Espoon ja Vantaa maksaisivat Helsingille ”segregaationtorjunta-apua” ei auttaisi itse ongelmaan, kun sekä Espoo, Helsinki että Vantaa painivat saman ongelman parissa.