Peruskoulun tuntijako ja sen mahdollinen uudistaminen herättää jokusen vuoden välein vilkkaan keskustelun. Sitten menee puoli vuotta tai vuosi asiasta keskustellessa, ja syntyy kompromissi jonka seurauksena juuri mikään ei muutu.

Tällä kertaa jotain - onneksi - myös muuttuu.

Vietin viikolla kaksi päivää Oulussa Sairaalapäivillä. Kaunis kaupunki ei ollut kauneimmillaan marraskuun tihkusateessa. Sairaalapäivillä paneuduttiin erikoissairaanhoidon ongelmiin ja tulevaisuuteen. Mieleenpainuvin puheenvuoro oli kuitenkin filosofinen pohdinta kunnallisten palveluiden luonteesta.

On se kivaa että olen jo kolmenkympin toisella puolella. Kaksikymppisiin ja sitä ikää lähestyvien harteille kun yhteiskunnan suunnalta asetellaan melkoisia paineita. Nuorten pitäisi valmistua nopeasti, työllistyä heti ja tehdä siinä samassa mahdollisimman monta lasta. Tämä tietysti tilanteessa, jossa yhteiskunnan tukea voisi vaikka vähentää tai ainakin niiden myöntämistä tiukentaa.

Muun muassa sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä (kesk.) on huolissaan alhaisesta syntyvyydestä. Ei siinä mitään, saahan sitä olla huolissaan. Yleisen patistelun sijaan sitä kuitenkin toivoisi konkreettista tukea - sekä rahaa että hallinnon aiheuttamien ongelmien purkamista.

Aika ajoin nousee keskusteluun ajatus ammatillisen koulutuksen ja lukion yhdistämisestä tai ainakin yhteistyön tiivistämisestä. Tämä idea ammuttiin viikolla nopeasti alas. Ei kannata kuitenkaan hutkia ennen kuin asiaa tutkii – tiiviistä yhteistyöstä voisi olla paljon hyötyä.

Pienten koululaisten iltapäivät herättävät keskustelua. Pienille lapsille ei tosiaan ole hyväksi olla itsekseen pitkiä aikoja. Ratkaisuksi on suunniteltu eheytettyä koulupäivää, jossa lapsille olisi tekemistä käytännössä pidemmälle iltapäivään asti. Täytyy kysyä, onko reaktio ylimitoitettu?

Viime aikoina on keskusteltu opintotuen tulorajoista ja tulorajoista. Eduskunta jahkailee asiasta säännöllisesti, mutta mitään ei haluta asialle tehdä.

Opintotuki on muistaakseni samalla tasolla kuin vuonna 1993. Kolmessatoista vuodessa hinnat ja valuutat ovat muuttuneet, ja etenkin keskeisten kaupunkien vuokrataso on likimain moninkertaistunut.

Suurten kaupunkien koulut eriarvoistuvat. On kouluja joihin halutaan, ja niitä joihin joudutaan. Joka väittää että näin ei ole, on väärässä. Tai on vähintään optimistinen kaupungin työntekijä. Kuka tahansa nuori osaa pistää lähialueensa koulut järjestykseen niiden maineen mukaan.