Miten niin seutuhallinto lisäisi byrokratiaa?

Pääkaupunkiseudulle toteutettavaa seutuhallintoa vastustetaan usein sillä perusteella, että hallinto kasvaisi. Tämä on hyvä esimerkki väitteestä joka kuulostaa vakuuttavalta, mutta ei tarkoita mitään. Väite ei ole tosi tai epätosi, se on vain väite.

Ensinnäkin ongelma on, että ei ole sovittu ja tutkittu miten seutuhallinto toteutettaisiin. Miten voi tietää mikä olisi “ei minkään” seuraus?

Toisekseen menojen kasvun pelko pitää sisällään ajatuksen, että luodaan jotain uutta ilman että mitään vanhaa muutetaan. Pääkaupunkiseudulla on kuitenkin jo nyt lukuisia kunnanrajojen yli toimivia organisaatioita, jotka voisi ottaa uuden seutuhallinnon "pohjaksi".

Esimerkiksi Espoo on mukana muistaakseni 66 eri kuntarajat ylittävässä organisaatiossa, kuten kuntayhtymässä tai yhtiössä. Näillä on jo omat hallintonsa ja byrokratiansa. Jos vaikkapa puolet, 33 näistä, otettaisiin uuden seutuhallintoelimen johdettavaksi, niin ihanko tosissaan byrokratia lisääntyisi?

Seutuhallinnon “kovaa” ydintä olisivat taatusti ainakin joukkoliikennettä hoitava Helsingin seudun liikenne (HSL) ja Helsingin seudun ympäristö (HSY). Kummallakin on 14 henkinen hallitus ja viisijäseninen tarkastuslautakunta. Lisäksi yhtymäkokous kokoontuu kahdesti vuodessa.

Seutuhallintopakettiin saattaisi kuulua myös Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS). HUSsilla on taasen 17 henkinen hallitus, 62 henkinen valtuusto, kahdeksan lautakuntaa sekä muistaakseni seitsemän johtokuntaa.

Kaikkiin edellisiin pitää tietty lisätä varajäsenet, joita on yhtä monta kuin varsinaisia jäseniä.

Tässä kohden olen häkeltynyt. Jo näiden kolmen organisaation yhteydessä on likipitäen 400 luottamustehtävää. Jos nämä kolme organisaatiota, ja muutama kymmenen muuta, laitettaisiin yhteen yhden hallinnon alle, saisi nykyisistä “hallintopalikoista” saisi aikaan toimivan kuvion ilman lisäresursseja.

Käytännöllisintä olisi rakentaa uuden seutuhallinnon päätöksenteko samoin kuin kuntien johto on rakennettu. Pohjan päätöksenteolle muodostaisi valtuusto jonka jäsenet valittaisiin seutuvaaleissa. Seutuelin sitten muodostaisi esimerkiksi joukkoliikennelautakunnan tai -jaoston hoitamaan joukkoliikenneasioita. Byrokratia ei ehkä pienenisi, muttei myöskään suurenisi.

Bonuksena seutuasioiden päätöksenteko olisi selkeämpää kuin nykyisin, ja asukkaat saisivat ihan itse valita ketkä käyttävät heidän ääntään seutuasioissa.