Ministeri Mari Kiviniemi (kesk) nosti keskusteluun pääkaupunkiseudun kuntien eli Espoo, Helsingin, Vantaan ja Kauniaisten yhdistymisen. Syntyisi noin miljoonan asukkaan uusi Helsinki.

Suur-Helsinki voisi tuoda asukkaille parannuksia. Loppuisi soutaminen ja huopaaminen liikenteessä ja kaavoituksessa. Palveluissa rajoilla ei olisi nykyisenkaltaista merkitystä.

Pääkaupunkiseudun suurkunta ei kuitenkaan ole pelkkää kaavoittamista ja liikkumista paikasta toiseen. Kuntalaisten pitää saada vaikuttaa päätöksentekoon. Ongelmallista on, että kuntien päätöksentekojärjestelmää ei ole suunniteltu miljoonaa asukasta varten.

Miljoonan asukkaan Helsingissä valtuustossa olisi 85 valtuutettu, saman verran kuin nykyisessä Helsingin valtuustossa. Yksi valtuutettu edustaisi vajaata 15 000 asukasta. Lisäksi suurkaupungin valtuusto houkuttaisi kymmeniä Helsingissä asuvia valtakunnanpoliitikkoja, joilla ei olisi tietoa, aikaa eikä välttämättä edes kiinnostusta perehtyä vaikkapa Laajalahden tai Karhusuon ajankohtaisiin asioihin.

Hyvä vertauskohta on eduskunta. Miljoona asukasta merkitsee tilastollisesti viidennestä suomesta, eli noin 40 kansanedustajaa. Kaksi sivutoimista Helsinkiläisvaltuutettua siis edustaisivat samaa asukasmäärää kuin yksi päätoiminen kansanedustaja.

Toinen hyvä vertauskohta on naapurimaa Viro. Viron parlamentissa on 101 jäsentä edustamassa 1,33 miljoonaa asukasta. Toisin sanoen Virossa kansaedustajalla on suhteessa vähemmän työsarkaa kuin Helsingissä olisi sivutoimisella valtuutetulla.

Lisäksi päätöksentekijöistä merkittävä osa asuisi Helsingin niemellä - näinhän on nytkin Helsingin valtuustossa. Päädyttäisiin nopeasti tilanteeseen, jossa esimerkiksi Espoonlahden kokoisella alueella ei välttämättä olisi ensimmäistäkään edustajaa suurkaupungin valtuustossa.

Eurooppalaisissa suurkaupungeissa päätöksenteko on rakennettu kaksitasoiseksi. Yksi vaaleilla valittu elin linjaa suuria kokonaisuuksia: kaavoitusta, liikennettä ja usein terveydenhoitoa. Paikallisista asioista päättää vaaleilla valittu alueellinen valtuusto. Näin kuntalaisilla on suurkaupungissakin mahdollisuus vaikuttaa oman kotialueensa asioihin.

Jos Helsingin seudulla halutaan tehdä kuntaliitoksia, täytyy meidän lähteä suurkaupunkien tielle. Pääkaupunkiseutu tulee jakaa vajaaseen pariinkymmeneen alueeseen, jotka vastaisivat osasta toimintoja ja joiden kesken valittaisiin valtuustot päättämään paikallisista asioista.