Pieni päiväkoti vai pienet päiväkotiryhmät?

Aamun Helsingin Sanomissa (19.6.2011) kerrotaan Oslolaisesta päiväkodista. Kaupunki on rakentanut vanhaan tehtaaseen 200 lapsen päiväkodin, ja samaan yhteyteen on valmistumassa laajennus 300 lapselle.

Aika ajoin päiväkotien koko herättää tunteikkaita keskustelua. Itse huomaan tällöin pohtivani ovatko keskusteluun osallistuneet ylipäätänsä käyneet uusissa päiväkodeissa, saatikka työskennelleet päivähoidon parissa. Persoonattomista tehtaista puhuvat voisivat vaikkapa käydä tutustumassa muutamiin uusiin espoolaisiin isohkoihin päiväkoteihin.

Selvää on, että isot lapsiryhmät ovat huono juttu. Isossa päiväkodissa voi kuitenkin olla pieniä päivähoitoryhmiä. Isossakin rakennuksessa voi olla lukuisia pienempiä ryhmiä, joilla voi olla omat sisääntulot ja piha-alueet. Ei Oslossakaan pihalla kirmaa 500 lasta samalla alueella...

Isommasta päiväkotirakennuksesta voi olla paljon hyötyä. Ensinnäkin säästetään tilassa: ruokaa ja tavaroita voidaan tuoda yhden lastausalueen kautta usean sijaan. Toisekseen voidaan säästää siivous- ja ruokapuolella. Näin saadaan tehokkuutta ilman että hoitajien määrä vähenee, tai lapsilla on yhtään neliötä vähemmän kirmattamana. Parhaimmillaan voidaan satsata enemmän lasten kanssa olemiseen, kun satsataan vähemmän tukitoimintoihin.

Kyse ei ole kuitenkaan vain säästöistä. Isommassa päiväkodissa aikuisia on enemmän. Jos vaikka lapsi häviää, niin etsintöihin voidaan irrottaa heti puolet talon aikuisista.

Isoin etu tulee kuitenkin yhteisistä tiloista. Kun käyttäjiä on paljon, voidaan rakentaa hiekka-, vesi-, askartelutiloja sekä suuremmat liikuntatilat. Päiväkodista saadaan jännittävä oma maailmansa.

Kokonaan toinen asia on, minne sopii isompi päiväkoti ja minne pienempi. Tiiviisti asutetulle uudelle asuinalueelle kannattaa rakentaa mieluummin kaksi isoa päiväkotia kuin neljä pientä. Kävelymatkat ovat edelleen sadoissa metreissä.

Sen sijaan väljemmin asutuilla aluella päiväkotien tarvitsee olla pienempiä jotta matkat pysyvät kohtuullisina.

Tätä logiikkaa voi soveltaa myös Espoossa. Esimerkiksi suunnitteilla olevaan 15-20 000 asukkaan Finnooseen voisi tehdä vain muutamia isoja päiväkoteja asutuksen kannalta keskeisiin paikkoihin, joista yhdestä voisi olla esimerkiksi suora yhteys metroasemalle.

Kommentit

Periaatteessa ihan hyvä pointti että isokin tila pystytään jakamaan pienimpiin rauhallisiin yksikköihin.Kuten sanoit täytyy myös olla mahdollisuus ulkoilla eri alueilla.Jo tässä kohtaa tulee ensimmäinen käytännön ongelma:500 lasta on valtava määrä vaikka piha (joka Oslossa todella tuntui pieneltä ja ankealta)jaettaisiinkin osioihin niin kaikki lapset kuitenkin ulkoilevat suunnilleen samaan aikaan.Päivän rutiinit kun pakostakin samat.Kun 500 lasta mölyää omissa "karsinoissaan" saman aikasesti tulee kyllä nykyiset kanalat tai sikalat mieleen. Tässä rytinässä ja rytäkässä kyllä pieni taapero on ylen stressaantunut ja kauhusta kankea. Niin kauan kun yksiköt todella pystyvät muodostamaan omat erilliset toisistaan riippumattomat yksiköt silloin voidaan ehkä päästä tyydyttävään lopputulokseen mutta asenne jossa pidetään hyvänä että aikuisia voidaan nyt vielä suuremmassa määrin siirrellä tarpeen mukaan kuten esim. lapsen etsinnöissä on varsin eriskummallinen. Ilmeisesti olet sitä mieltä että tätä tulisi pitää normaalina päiväkotihoitoon kuuluvana ilmiönä. Vaikka Suomessa tätä esiintyykin lisääntyvin määrin,kertoo tämä varsin huolestuttavasta turvallisten aikuisten puutteesta päiväkodeissa. Myös asenteesi pienten lasten päivähoitoon viestittää tehokkuutta ylitse kaiken muun kun tässä yhteydessä tulisi aina lähteä lapsen tarpeista ja sitten tietenkin pyrkiä rakentamaan systeemit niiden ympärille mahdollisimman tehokkaasti mutta tinkimättä olennaisesta.Nykyään pyritään lisääntyvässä määrin rutistamaan lapset hintatehokkaaseen hoitoon ilman että edes pohditaan sen mahdollisuuksia tarjota lapsille riittävän hyvää hoitoa.

Kiitos kommentista. En näe että 500 lapsen päiväkodit ovat Espoon mittakaavassa realistisia, eivätköhän tuollaiset 100-200 lapsen päiväkodit ole meidän mittakaavassamme isoja. Olet mielestäni täysin oikeassa siinä, että lähtökohta tulee olla lasten paras, ja siitä tulisi lähteä liikkeelle. Talous ja tehokkuus kuitenkin liittyy kaikkeen muuhun - jos ei ole varaa maksaa palkkoja on ihan turha pohtia montako hoitajaa lapsiryhmässä tulisi olla. Ei kukaan ilmaiseksi tule töihin. Olennaisinta lasten kannalta ovat mielestäni seuraavat asiat: kuinka iso on lapsiryhmä, montako neliötä on käytössä per lapsi, onko kunnon piha sekä onko tarpeeksi motivoituneita ja välittäviä aikuisia. Tuon kun yhdistää siihen kuinka kaukana kotoa päiväkoti sijaitsee, niin on rautalankaversiona saatu aikaan hyvän päivähoidon selkäranka. Olennaisinta on se, miten voidaan samaan aikaan pitää kulut kohtuullisina mutta hoito hyvänä. Niinpä pitää hakea tehokkuutta jostain muusta kuin lasten kanssa olemisesta. Tästä syystä tarjoan ”yhtä lastauslaituria kahden sijaan”, ja muita paikkoja jossa haetaan tehokkuutta ilman että se vaikuttaa lasten arkeen. Etenkin tilojen suunnittelulla on tähän iso viakutus. PS. Olen ihan tosissani sitä mieltä, että jos lapsi katoaa, niin on perusteltua että tasan niin monta aikuista etsii lasta kuin vain on mahdollista. Ei silloin kuulu kahvillekaan lähteä. Vaikka lasten katoamiset ja vastaavat vaaratilanteet ovat hyvin harvinaisia, kyllä niihinkin on syytä varautua. Olin vajaa kymmenen vuotta sitten ryhmäperhepäivähoidossa keikkatöissä. Yksi lapsi lähti taksilla hoitajan kanssa sairaalaan, ja kyllähän silloin jäljellejääneet aikuiset hoitivat loput lapset. Ei tuollaisissa tilanteissa voi pohtia mitoitusta, vaan sitä pitää pohtia etukäteen.

Pienten lasten hoidossa on asioita joista voi jonkin verran tinkiä ja sitten on asioita josta pitäisi kynsin hampain pitää kiinni koska lasten hyvinvointi ja kehitys ovat näiden varasssa.Mitkä nämä asiat ovat pitäisi ensin selkeyttää kaikille asianomaisille, päivähoidon suunnitteliojille ja päättäjille sekä myös suurelle yleisölle. Eri ikäisten 0-1v, 1-3v,3-5v ja 6v, lasten tarpeet ovat hyvin erilaisia ja jokainen ikävaihe tarvitsee edeltävän ikävaiheen kehitysaskelten onnistumista että kehitys normaalisti etenisi.Koska lapset viettävät hyvin pienestä varsin pitkiä päiviä päiväkotihoidossa on laadukas lapsen kehitystä oikealla tavalla tukeva hoito edellytys lapsen hyvinvoinnille. Päiväkotihoidon suurin ongelma on ehkä juuri että näitä lapsen kasvua ja kehitystä oikealla tavalla tukevia laatukriteerejä ei olla riittävästi määritelty eri ikäisen lapsen kohdalla.Jos ja kun tämä tulevaisuudessa onnistuu silloin voidaan ehkä myös nähdä että on eettisesti väärin ja lapsen edun vastaista, tarjota hoitoa joka ei laatukriteereitä täytä ja että silloin on keksittävä jotain muuta aloittamalla ehkä päivähoito-oikeuden rajaamisesta niille jotka sitä todella tarvitsevat.

Rajaa sisältöä

Esim. 3.2024