Sote-uudistus: ovatko palvelut ja demokratia vaihtoehtoja?

Sote-uudistus on ollut vireillä nelisen vuotta, ja on ollut nyt keväällä väliaikaisella aikalisällä. Seuraava hallitus pääsee jatkamaan uudistusta, toivottavasti ei enää sitä seuraava. Tarinaan on kuulunut monenlaisia vaiheita: armeijatyyliin on kiirehditty odottamaan, on oltu avoimia ja on salailtu, on kuunneltu asiantuntijoita ja on oltu kuuntelematta. Omasta vinkkelistäni katsottuna yksi häkellyttävimmistä käänteistä oli, kun viime vuoden lopulla syntyi keskustelua siitä, onko perustuslailla niin väliä kun halutaan turvata palvelut.

Tuo keskustelunsuunta veti minut sanattomasti. Mistä lähtien demokratia ja hyvin järjestetyt palvelut ovat olleet vaihtoehtoja, siis siten että toisen saadakseen tulee toisesta luopua?

Tiedän kyllä että tuohon suuntaan puheissaan viittaavat eivät liputa diktatuurin puolesta, haluaisivat vain sivuuttaa muutamia hankalia demokratiaan liittyviä reunaehtoja. Mutta suunta on silti sama.

Mutta takaisin itse asiaa. Argumenttina käytettiin, että koska ehdotetut palveluja järjestävät sote-alueet eivät ole perustuslain mukaisia (= tässä tapauksessa demokraattisen ohjauksen piirissä), niin tässä erillistapauksessa perustuslain olisi voinut sivuuttaa.

Kädestä suuhun -hengessä tuo ajatus tuntuu ihan loogiselta. Jos saan sydänkohtauksen kaipaan ohitusleikkausta enkä demokratiaa. Mutta seurataanpa teoriaa hieman pidemmälle.

(1) Ovatko demokratia ja palvelut vaihtoehtoja? Historiallisessa vinkkelistä katsottuna demokratia on useimmiten kyllä johtanut parempiin palveluihin. Julkiset palvelut ovat kattavimpia demokraattisissa maissa, kuten pohjoismaissa. Diktatuureissa julkisten palveluiden taso on taasen usein heikompi, kun niitä rahoja pitää kierrättää diktaattorin lähipiirin pankkitileille Sveitsiin. Luulisi että Suomeenkin voidaan löytää malli jossa asukkaat voivat sekä vaikuttaa että saada palveluita.

(2) Taustalla vahva usko asiantuntijoiden kykyyn päättää muiden puolesta. Demokratian sivuuttamisen kannattajilla on taustalla idea siitä, että kun ammattilaisille antaa rahaa ja valtaa, niin he tekevät kyllä kokonaisuuden kannalta hienoja valintoja. Vaan miten toimitaan jos homma ei toimikaan?

Ajatellaan vaikka että uudet sote-alueet olisivat päättäneet keskittyä vain sairaalahoitoon ja kaikki ennaltaehkäisy olisi päätetty lakkauttaa. Tai henkilökunnan palkat päätettäisiin kolminkertaistaa, joka noin tuplaisi kulut parantamatta tippaakaan laatua. 

Asukkaana olisi sormi suussa. Homma ei toimi ja kulut kasvavat. Mitenkäs muutat tilannetta? Normaalisti vaihdat vaaleissa päätöksentekijät, ja toimintatapa muuttuu. Vaan nyt valta olisi monen mutkan takana ja osin valtion ohjaamilla asiantuntijoilla, niin hankalaahan se olisi. Demokratiaan kuuluu avoimuus ja mahdollisuus puuttua virankäyttäjien toimiin - ja kumpikin näistä olisi jäänyt “piiloon” uuden hallintomallin taakse.

Jos hieman irrotellaan, niin eikös samalla perusteella voisi lakkauttaa vaalit, eduskunnan ja kuntien valtuustot. Sillä nimittäin säästäisi paljon rahaa, jolla voisi parantaa palveluita. Niinpä, jos demokratia ja palvelut asetetaan oikein kunnolla vastakkain, kannattaisi koko demokratia lakkauttaa. 

Toivotaan vaan että diktaattori tai kuningas tai kuka nyt olisikaan haluaisi pitää huolta palveluista vielä ensi vuonna. Ja että sillä uudella diktaattorilla olisi fiksuja ja toiset huomioivia lapsia.

(3) Jos perustuslain olisi voinut sivuuttaa näinkin isossa tapauksessa (puolet julkisesta taloudesta), niin mikä estäisi sen sivuuttamisen oikeastaan ihan milloin tahansa. Kyse oli, jos nyt ihan suoraan sanotaan, myös keskustelusta perustuslain roolista. Jos sen voi poliittisin perustein sivuuttaa kerran, voi sen poliittisin perustein sivuuttaa seuraavankin kerran.

o o o

Hyllytetyssä ehdotuksessa valta olisi siirtynyt alan ammattilaisille, sote-alueille. Laskun he olisivat lähettäneet kunnille. 

Vaikka idea asian laskemisesta ammattilaisten käsiin voi ensikuulemalta tuntua ihan hyvältä, valitettavasti vain ammattiryhmillä ja oikeastaan ihan kaikilla ryhmillä on omanlaistaan näkemystä maailmaan, joka ryhtyy johdattamaan päätöksentekoa. On samanlaista koulutus- ja kokemustaustaa, ja sitä kautta rajattu näkökulma yhteiskuntaan. Tämän kiertämiseen tarvitaan demokratiaa - että kaikkien ääntä kuullaan.