HSL ei Helsingin seudun liikenne on aloittanut Länsimetron jatkeeseen liittyvän liikennesuunnittelun. Liikkumiskysely on auki vielä pari päivää, näkemyksiään kannattaa käydä kertomassa.
Aihe on minulle läheinen. Asun Espoossa ja käytän julkisia säännöllisesti (paitsi nyt korona-aikaan) ja olen poliittisessa roolissa HSL:n tarkastuslautakunnan varajäsen. Näitä suunnitelmia minun on siis syytä seurata myös luottamustehtäviin liittyen.
Kun Länsimetron liityntäliikennettä linjattiin runsas viisi vuotta sitten, olin Espoon kaupunginhallituksen konsernijaoston jäsen. Konsernijaosto otti Espoon nimissä kantaa suunnitelmiin.
Silloin urakoin: Kävin suunnitelmat läpi rivi riviltä, vertailin nykyisiä ja tulevia aikatauluja ja tarkastelin suunniteltuja reittejä kartalla. Nostin esille epäkohtia (joista muutama myös vaikutti lopullisiin suunnitelmiin, kuten linjan 548 jatkuminen Jupperiin ja linjan 118 kulkeminen myös ennen Suurpellon joukkoliikennekatua). Avasin suunnitelmia netissä ja keskustelin suunnitelmista eri some-ryhmissä jne. Viiteentoista bloggaukseeni aiheesta voit tutustua täällä.
Suunnittelun aikataulu ja nykytilanne?
Metro laajenee viidellä uudella asemalla: ne ovat Finnoo, Kaitaa, Soukka, Kivenlahti ja Espoonlahti. Nyt syksyn aikana suunnitellaan metron jatkeen jälkeistä joukkoliikennettä. Ideana on, että linjaukset tehdään vuoden loppuun mennessä (oikeasti mennee kyllä alkuvuoteen 2021 ennen kuin näistä on päätetty).
Mitä länsimetron jatkeen linjastojen suunnittelussa tulee huomioida?
Periaate 1: Tarvitaan sekä mahdollisimman nopeita yhteyksiä metroon
Jos linja kiertelee ja kaartelee matkalla metroasemalle, niin matka metroon ei voi olla nopea. Eli jos kestää parikymmentä minuuttia ennen kuin bussi on edes saapunut metroaseman viereiselle terminaalille, niin kokonaismatka ei voi olla nopea. Tästä kärsivät esimerkiksi monet Saunalahdessa ja Latokaskessa asuvat.
Niinpä lukuisien bussilinjojen tulisi viedä mahdollisimman moni mahdollisimman nopeasti lähimmälle metro-asemalle. Eli suoria linjoja. Silloin liityntälinja ei voi koukata ihan jokaisen kadun kautta, mutta hyvällä suunnittelulla matka lähimmälle liityntälinjan bussipysäkille ei olisi kovinkaan pitkä.
Periaate 2: Tarvitaan bussilinjoja, joilla ei mennä metroon.
Edellinen ei yksin riitä. Jos koululaisen harrastusmatka edellyttäisi ensin vaikkapa yhtä bussia jolla pääsee metroon, metromatkaa ja toista bussia jolla pääsee metrolta harrastuksiin, niin vaihtoja tulee matkan pituuteen nähden todella monta. Tätä voi kiertää metron etelä- ja pohjoispuolella kulkevilla "kokoojalinjoilla", jotka voivat kyllä koukata ajoittain metroaseman läheltä, mutta perusideana olisi kulkea matka ilman vaihtoja. Nämä linjat voivat koukata enemmän eikä matkan tarvitse olla niin nopea.
Tämänkaltaiset yhteydet auttaisivat myös ikäihmisiä ja monia muita joukkoliikenteen käyttäjiä. On tilanteita, jossa suora linja voittaa vaihdot, vaikka se olisi hitaampi.
Tämänkaltaisia linjoja on jo olemassa. Esimerkiksi linja 125 kulkee Tapiolasta Olarin ja Nöykkiön kautta Espoonlahteen.
Periaate 3: Heilurilinjoja aina kun mahdollista.
Uusi tilanne avaa uusia mahdollisuuksia. Esimerkiksi Kivenlahden ja Matinkylän välillä on paljon asutusta. Tämän asuijaimiston liityntäliikennettä voisi hoitaa esimerkiksi heilurilinjalla, joka suhaisi kahden metroaseman väliä. Matkan varrella asuvat voisivat hypätä kyytiin kumpaan tahansa suuntaan, ja samalla hoituisivat matkat kouluihin, kauppohin ja terveyskeskuksiin.
Toisin sanoen aina kun mahdollista, liityntälinjan kannattaa aloittaa ja lopettaa matkansa metroasemalta.
Periaate 4: Joukkoliikenne on laajempi kokonaisuus kuin vain Länsimetro.
Viime kerralla suunnitelmissa oli rakenteellinen virhe, jota sitten korjattiin poliittisissa käsittelyissä. Suunnittelun lähtökohta oli ollut yhteydet metroasemille. Hyvä niin, mutta keskisestä Espoosta oltiin lakkauttamassa ja supistamassa linjoja siksi, että niillä ei selvitysten mukaan mentäisi suurissa määrin metroasemille.
Vaan esimerkiksi silloinen 15 (nyt 548) Tapiolasta Jupperiin tarjosi myös liityntäyhteyttä Kauniaisten asemalle, ja rantaradan pohjoispuolella yhteyksiä kouluihin, lukioihin, terveyskeskuksiin ja kirjastoihin. Eli (iso) osa linjan matkustustapauksista sivuutettiin, kun se ei kuulunut lähtökohtiin.
Aluekeskusten väliset yhteydet ovat sekä reittejä päästä metrolle, kuin myös yhteyksiä muualle kuin metrolle. Kumpikin rooli tulee huomioida.
Bonus: Monta kärpästä yhdellä iskulla!
Tässä on myös potentiaalia. Länsimetron liityntälinjat voivat olla samalla myös aluekeskusten välisiä yhteyslinjoja. Esimerkiksi linjan 565 (Martinlaakso-Jorvi-Espoon keskus) reittiä on suunniteltu jatkettavaksi Espoon keskuksesta Matinkylään. Hyvä näin. Tuolla muutoksella saisi sekä tiiviin yhteyden Finnoontien varrelta metroon, että suoran yhteyden Matinkylästä Espoon pohjoisiin osiin.
o o o
Nyt HSL kerää vasta ideoita. Suunnittelijat tekevät työtään, ja sen jälkeen pääsemme ruotimaan ehdotuksia. Tulen avaamaan suunnitelmat runsaan viiden mukaisen mallin mukaan linja linjalta, vuoro vuorolta ja katu kadulta. Mutta niihin palaan kun ensimmäiset suunnitelmat julkaistaan.
