Hoitotyössä asenne ratkaisee, kielitaidon voi oppia

Vartissa (16.7.) kerrottiin kuinka Puolarmetsän sairaalassa suomea puhuvat työntekijät ovat ajoittain harvassa. Tilanne on vastaavanlainen myös muualla Espoossa. Kyseessä on hoitoalalla konkreettinen ongelma - kielitaito tai pikemminkin sen puute hankaloittaa työntekoa.

Vanhuksille kielitaidoton hoitaja on ikävä asia, etenkin jos kuulemisen tai ymmärtämisen kanssa on muutoinkin ongelmia. Espoon ja muiden kaksikielisten alueiden on myös syytä huomioida, että suomen kielen lisäksi tarvitaan usein myös ruotsin kielen taitamista. Harva muualta Suomeen muuttanut pärjää molemmilla kotimaisilla.

Työskentelin alkukesästä kolme viikkoa espoolaisessa vanhainkodissa, ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Otin lomaa varsinaisesta työstäni, ja vietin sen kaksivuorotyössä Aurorakodissa. Silmissäni merkittävin muutos sitten 1990-luvun on hoitoalan kansainvälistyminen. Saatoin olla työvuoron ainoa työntekijä jonka äidinkieli oli suomi, kohtalainen ruotsinkielen taitonikin oli tarpeen.

Hoitotyössä tarvitaan etenkin kolmea asiaa; ammattitaitoa, kommunikointia ja asennetta. Näistä kahta ensimmäistä voi opetella, mutta asenne joko on kohdallaan tai ei ole. Asenteella tarkoitan arvostavaa suhtautumista ikäihmisiin sekä motivaatio auttaa. Ulkomailta tulleilla työntekijöillä nämä ovat useimmiten kohdallaan. Työnantajan pitää kuitenkin tukea tukea nykyistä paremmin etenkin kielen opettelua.

Työnantajana Espoon tulisi huomioida työn perässä Suomeen muuttaneet. Käytännön tasolla tämä tarkoittaa työvuorojen suunnittelua siten, että vuorossa on suomenkieltä taitavia ja näin kieltä on mahdollisuus oppia luontevasti työn ohessa. Myös kielikoulutuksen järjestämisessä on parannettavaa - Espoossa voisi olla vaikka joka ilta tarjolla kielikoulutusta hoitoalalla työskenteleville. Näistä koulutusmahdollisuuksista työnantajan tulee myös informoida nykyistä aktiivisemmin. Olisi myös syytä pohtia voisiko kielitaidosta maksaa lisää palkkaa - samaan malliin kuin kaupan alalla toimitaan. Tällöin kielen opettelusta seuraisi myös rahallista hyötyä.

Hoitoalalle tarvitaan pelkästään pääkaupunkiseudulla tulevina vuosikymmeninä kymmeniä tuhansia uusia työntekijöitä. Merkittävä osa alalle tulevista työntekijöistä on syntynyt muualla kuin Suomessa. Taatakseen espoolaisten palvelut Espoon kaupungin on syytä tehdä parhaansa muualta tulevien työntekijöiden kotouttamiseksi sekä kielen opettelun tukemiseksi.

Tony Hagerlund
valtiotieteiden maisteri, lähihoitaja
sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen (vihr)