Header.

Lisää uusi kommentti

Ja sinä syksynä kaikista tuli vihreitä...

Viime viikkoina Vihreät ehdokkaat ovat jalkautuneet kaduille ja toreille, olemme näkyneet eri puolilla pääkaupunkiseutua niin aamulla kuin illalla. Henki on hyvä ja tavoitteet ovat kohdillaan. Mutta Vihreiden lisäksi pääkaupunkiseutu on pullollaan itseään vihreiksi kutsuvia tai vihreiksi tekeytyviä.

Espoolaisessa paikallislehti Länsiväylässä likimain joka toinen vaali-ilmoitus on sävyltään vihreä. Helsinkiläisissä ratikoissa eräs oikeistopuolueen ehdokas tituleeraa itseään arkivihreäksi. Keskusta on uusinut värimaailmaansa ja käyttää aiemman tumman vihreän sijaan likimain samaa vihreän sävyä kuin vihreät.

Vasemmistoliitto käyttää kampanjassaan punaisen rinnalla vihreää väriä, ja Helsingin vasemmistoliiton vaalijuliste näyttää kauempaa vihreiden julisteelta. Ovatko kaikki muuttuneet vihreiksi, vai onko nyt vain muodikasta näytellä vihreää?

Kaikkien puolueiden toive on muuttaa itsensä tarpeettomaksi. On upeaa jos Vihreiden tavoitteet ympäristön huomioimisesta ja sosiaalisesta tasa-arvosta ovat muuttuneet kaikkien asiaksi. En kuitenkaan osaa olla olematta skeptinen.

Seisovatko kaikki vihreillä teemoilla kampanjoivat lupaustensa takana? Politiikka on valintoja, ja useat puolueet pyyhkivät valintatilanteessa ympäristön huomioimisella ja sosiaalisella tasa-arvolla lattiaa. Monissa ilmoituksissa teemat näyttävät suorastaan päälleliimatuilta, ja lupauksia antavat valtuutetut jotka ovat vain hetki sitten toimineet toisin kuin nyt lupaavat.

Ongelman muodostaa myös ryhmäkuri. Esimerkiksi autohenkisessä puolueessa joukkoliikenteen tai ruuhkamaksujen puolestapuhuja on ahtaalla - ja ryhmäkurin ansiosta lopulta tosipaikan tullen toimii toisin kuin oli etukäteen luvannut. Lupaukset saattavat olla aitoja, mutta tyhjiä.

Toivottavasti vihreillä teemoilla kampanjoivat myös muistavat vaalien jälkeen lupauksensa, ja ennen kaikkea ryhtyvät toimeen. Päällemaalattu vihreän väri ei ole aitoa vihreyttä.

Rajaa sisältöä

Esim. 11.2021