Maan hallitus tuli tänään ulos “yhteiskuntasopimuksensa” kanssa. Laitoin yhteiskuntasopimuksen taktisesti lainausmerkkeihin, koska eihän tuo nyt oikeastaan sopimus ole. Se on hallituksen leikkauslista jolla painetaan alaspäin työntekoon liittyviä kuluja. 

Kuten eräs tuttu totesi: “ei tuo kivaa ole, mutta jotain tarttisi tehdä.”

Sinällään pikasilmäilyllä nuo ehdotukset eivät ole radikaaleja, vain tiukkoja. Samanlaisia ratkaisuja on tehty muissakin maissa. Onhan tuossa eettisiä ongelmia, esimerkiksi kunta-alalla on palkankorotusten sijaan pidennetty lomia. Nyt sitten ollaan leikkaamassa lomia, tietenkään nostamatta palkkaa.

Toivottavasti ovat uudistuksia tarkastellessa laskeneet tarkkaan keneen vaikutukset kohdistuvat, ja miten. Esimerkiksi pyhäpäivien korvauksien tiputus 100 prosentista 75 prosentiin vaikuttaa tietty etenkin vuorotyötä tekeviin aloilla, joissa palkkakin on usein keskimääräistä pienempi. 

Eniten minua jäi askarruttamaan sairausloman muutokset. Ensimmäinen sairauslomapäivä olisi palkaton, ja siitä alkaen palkkaa saisi vain 80 % täydestä päiväpalkasta.

Periaatteessa tuo on loogista. Palkkaa maksetaan työstä, joten jos ei tee töitä, ei saa palkkaa. Näinhän homma toimi aina 1900-luvun puolenvälin tienoille asti, jonka jälkeen ryhdyttiin rakentamaan vakuutussuuntaista mallia, jossa palkan saa myös sairauslomapäivistä.

Ongelmallista asia on muutamastakin eri suunnasta katsottuna.

(1) Sairaana pitäisi olla kotona, sanotaan. Pahimmillaan voi tartuttaa muita. Vaan jos sairastelee usein ja rahat eivät riitä, niin väkisinkin kasvaa houkutus mennä puolikuntoisena töihin. 

(2) Tietyillä aloilla puolikuntoisena työskentely voi olla riski muille. Ensimmäisenä tulee mieleen hoiva-ala: ikäihmisille ei pidä tartuttaa flunssia, ja päiväkodissa jos missä pöpöt leviävät. Eikä se ole hyvä asia jos rekkakuski on kuumeessa… Jos on töissä alalla jossa tulisi jäädä heti kotiin kun on hitusenkin nuhainen, tulee palkattomia sairauslomapäiviä enemmän kuin muilla aloilla.

(3) Työntekijät ovat erilaisessa asemassa. Itse työskentelen päiväni koneen ääressä. Vaikka olisin puolikuntoinen, voin ihan hyvin mennä töihin ja saan vielä useimmiten ihan järkeviä asioita aikaiseksi. Sen sijaan jonkun toisen on suunnilleen pakko jäädä kotiin. Aika tylsää, ja asettaa eri alojen työntekijät erilaiseen asemaan.

o o o

Kun tässä nyt muiden tekemisestä rutisen, niin pitää olla myös kannustava. Itse muuttaisin sairauslomakuvion siten, että työntekijä menettäisi vain 20 % palkasta per sairauslomapäivä, ensimmäisestä päivästä alkaen. Tuo ei vielä hirveästi kirpaisisi tilipussissa, Työntanajallekin kuvio olisi edullisempi kuin nykymalli

Jos jotain huonoa, niin jotain hyvääkin. Ideaalitilanteessa Suomen talous ryhtyy kääntyy ja kaikki hyötyvät. Palkkojakin päästään ennemmin tai myöhemmin korottamaan.

Kriittinen sivuääni sisälläni kuitenkin kysyy, että ovatko tässä pukua käyttävät viisikymppiset miehet pohtineet porukalla mitä kukin voi tehdä yhteisen hyvän eteen, ja ovat todenneet, että joskos etenkin palkkahaitarin alapäässä ja kuormittavilla aloilla olisi syytä joustaa.