Lisää uusi kommentti

Ukrainan kriisi - propagandan paluu

Yksi maailmanpolitiikan viime kuukausien yllättävimpiä käänteitä on ollut perinteisen propagandan paluu. Ehdin jo luulla että laajamittainen tiedon vääristely valtiojohtoisesti ei vaan ole mahdollista - kun on noita internettejä ja kamerakännyköitä - mutta niin vain Kremlin suunnasta näyttivät miten sitä osaa olla väärässä. Sotilaallinen kuri toimii näemmä edelleen.

Venäjän toiminta Krimin ja myöhemmin Ukrainan kriisien osalta on ollut puhdasoppista propagandaa. Tarjotaan sekaisin puutteellista tietoa sekä paikkansapitävää tietoa, ajoittain huijataan tarkoituksella ja toistetaan väitteitä jotka taatusti virheellisiksi tiedetään.

Ei tämä ole mitenkään ainutlaatuista. Irakissa on joukkotuhoaseita, toistettiin Yhdysvaltojen suunnalta, ja vielä nykyäänkin puolet yhdysvaltalaisista uskoo että siellä niitä oli. Suomessakin leikataan budjettia, sanotaan että kasvatetaan sitä ja luvataan että palvelut paranevat.

Vaikka television roolia vähätellään, niin sen merkitys yleisen mielipiteen muokkajana on suuri. Tosiasiassa ihmisillä ei ole kovinkaan suurta motivaatiota tarkistaa tietojensa lähteitä tai hakea alkuperäisiä lähteitä. En minäkään YLEn iltauutisten jälkeen riennä nettiin tarkistamaan ulkomaisilta lähteiltä onko se noin kun sanovat. Ja jos vääristelisi myös kaikkia ruotsinkielisiä ja englanninkielisiä medioita, niin kielitaitoni rajallisuus tulisi vastaan. Muilla kielillä en osaa lukea kuin urheilu-uutisia.

Ei Kremlissä varmaan kukaan usko että lännen suunnassa omat väitteet uskottaisiin. Ideana onkin pitää omat rivit suorina: ulkoinen vihollinen yhdistää, ja jos siinä sivussa näyttää mitä tekee eri mieltä oleville vaikka naapurimaassa, niin oma oppositio oivaltaa olla hiljaa. Lisäksi ns. “informaatiosodankäynti” on oikein toimiva taktiikka jos tavoite on pitää tilanne epäselvänä ja sekavana.

Venäjän nykytilanne on kuitenkin pitkän työn tulos. Se ei ole välttämättä erityisen suunnitelmallista, eikä tavoite ole ollut tämä kevät, mutta onhan Venäjällä vapaan lehdistön asemaa pikkuhiljaa nakerrettu. Valtiolliset tiedotusvälineet vedettiin suoraan omaan ohjaukseen ja kaupalliset tiedotusvälineet ovat lähipiirin omistuksissa. 

Pienemmät tiedotusvälineet kohtaavat yllättäviä ongelmia: jos eivät tajua siitä muuttaa tyyliä, niin ainakin aikaa menee ongelmia setviessä. Kriittisille journalisteille Venäjä ei ole kovinkaan turvallinen määrä.

Uutena asiana on sitten sosiaalisen median “haltuunotto”. Venäläinen Facebook Vkontakte onkin päätynyt Kremliä lähellä olevien oligarkkien haltuun. Piankos nostoalgorytmejä koodataan siihen malliin, että tietynlaiset näkemykset saavat vähemmän näkyvyyttä.

Propaganda ei ole vain sitä että kontrolloidaan sitä mitä sanotaan, kyse on ennen kaikkea siitä mitä ei sanota. Kun kriittisen journalismin elintila ja näkyvyys minimoidaan, eivät vaihtoehdot pääse esiin. Jos toimittajat pelkäävät vaikka vain vähän oman turvallisuutensa puolesta ja jättävät sen kriittisimmän kohdan sanomatta, niin vaihtoehdot eivät pääse esiin. Ja jos sosiaalisen median palvelun haku valitsee tuloksia jonkin muun kuin algorytminsä mukaisesti, vaihtoehdot eivät pääse esin.

Tätä kun täydentää “viides kolonna” -keskusteluilla jossa eri mieltä oleva ei ole maanmies joka on eri mieltä, vaan petturi, niin osoittaa sille pienelle tai isolle osalle venäläisiä jotka ovat eri mieltä, että olkaa hiljaa.

Venäjällä edellämainitut ovat johtaneet siihen, että aika iso osa kansasta vaikuttaa tosissaan uskovan että Ukrainassa ovat vallalla fasistit jotka kohtelevat kaltoin niin venäläis- kuin ukrainataustaisia (minulle on vähän epäselvää ketkä niitä sortajia sitten ovat, koska likimain koko kansa on venäläis- tai ukrainalaistaustainen). Tällöin “pakkohan meidän on auttaa” on oikeastaan hyvinkin solidaarinen näkemys jossa yritetään auttaa naapuria hädässä. Valitettavasti se naapurin hätä taitaa olla ennen kaikkea huoli naapurin toiminnasta.

Venäjä voisi halutessaan lopettaa Ukrainan kriisin milloin tahansa. Joukot pois rajalta ja Putin televisioon toteamaan Ukrainan venäläisille, että pidämme kyllä oikeuksistanne huolta ja tuemme teitä, mutta hoidetaan tämä nyt aseettomasti ja vaalien kautta. Että lopettakaa, sanoon minä.

Luultavasti näin vielä käy. Sitä ennen pidetään tilanne tulenarkana jotta saadaan oma pointti läpi. Johan tuossa on Ukrainan suunnasta lupailtu Venäjää toiseksi kansalliskieleksi ja alueille enemmän autonomiaa. Se ei näytä vielä riittävän.

Sitten lopuksi alun propaganda-kohtaan. On jotenkin absurdia syyttää Itä-Ukrainan tilanteesta länsimaita ja Yhdysvaltoja, kun omat tankit ovat rajan takana ja vähintäänkin passiivisesti on ohjattu ukrainanvenäläisiä kapinoimaan. 

Mutta tämähän se on propagandan ydin: ei sillä ole paljoakaan väliä miten asiat ovat, kunhan tarpeeksi voimakkaasti sanotaan sitä mitä halutaan, niin tarpeeksi moni sen uskoo.

Rajaa sisältöä

Esim. 3.2024