Valtuustoon ei pääse pikkurahalla

Viime päivinä on uutisoitu pääkaupunkiseutulaisten valtuutettujen vaalibudjeteista. Kaupunginvaltuustoon pääsyyn vaadittiin keskimäärin tuhansia euroja, kalleimmat kampanjat olivat 50 000 euron luokkaa. Suurissa kaupungeissa ehdokkaiden vaalibudjetit ovat kasvaneet vaali vaalilta.

Pelkään että taustalla on siirtymä kohden sadan vuoden takaista tilannetta, jolloin varakkuus merkitsi myös suurempaa päätäntävaltaa. Jos kaupungin asioista ei pääse päättämään ilman tuntuvaa myötäjäissummaa, osa kiinnostuneista käännytetään ovelta.

Selvää on että pelkästään raha ei vaaleissa ratkaise - mutta se auttaa. Itse uskon että vaaleissa tarvitaan kahta asiaa: pitää olla sekä siinä määrin tunnettu että on äänestäjälle vaihtoehto, että henkilö johon luotetaan. Etenkin yleiseen tunnettavuuteensa voi vaikuttaa rahalla. Toki monet saavuttavat valtuustopaikan pienillä tai jopa nollabudjeteilla, mutta tuntuva vaalikassa kuitenkin parantaa merkittävästi mahdollisuuksia. Etenkin ehdokkaalle joka ei ole tavalla tai toisella tunnettu jonkinmoinen vaalibudjetti on suorastaan välttämättömyys.

Jotkut ehdokkaat saavat kymmeniäkin tuhansia euroja vaalitukena yrityksiltä ja yhteisöiltä. Tämä luo siteitä rahan antajan ja saajan välille. Vaikkei suoranaista lojaliteettiä syntyisi, taustatahot tuskin tukevat itselleen epämieluisaa ehdokasta. Jos yhden näkökannan edustajat saavat merkittäviä tukia ja toisen näkökannan edustajat eivät, lopputulos vinoutuu.

Vaaleihin käytettäviä rahasummia olisi syytä saada kautta linjan pienemmiksi. Yksi keino on tehdä ulkopuolisesta rahoituksesta nykyistä avoimempaa. Nykyään yli 1000 euron tuesta pitää ilmoittaa. Voisiko tuon summan tiputtaa nollaan euroon, jolloin kaikki kampanjaa tukevat olisivat selvillä? Nykyjärjestelmässäkin voitaisiin paneutua siihen mistä raha tulee, taustalla voi nimittäin olla epämääräinen rekisteröimätön järjestö jonka nimi ei sano kenellekään mitään.

Itse käytin vaalikampanjaani 1870 euroa. Rahat olin säästänyt edellisten vuosien kokouspalkkioista.

Kommentit

Tosiaan neljän vuoden aikana saatavia kokouspalkkioita selvästi suurempi kampanjasumma laittaa miettimään; kyllähän tietysti harrastuksista jotain tavataan maksaa mutta pitääkö maksaa päästäkseen valtuustoon? Politiikkaahaan voi 'harrastaa' muutenkin.

Itselleni on vuosien varrella jäänyt kokouspalkkioista jotain ylikin, mutta ei paljoakaan. Politiikka eroaa muista harrastuksista vastuun myötä. Asioista pitää päättää, ja työntekoon sitoutua kaikista heikoimpanakin hetkenä. Yksi kokous (josta saa korvauksen) tuo mukanaan pari ihan yhtä tärkeää kokousta. Kuukaudessa tulee luettua paksun kirjan verran taustatietoa. Vuosien varrella olen alkanut arvostaa aina vaan enemmän niitä jotka ovat osallistuneet politiikkaan jo vuosikymmeniä.

Rajaa sisältöä

Esim. 3.2024