Sukupuolineutraali avioliittolaki: miten kansanedustajan omatunto on arvokkaampi kuin muiden omatunto?

Viime päivinä on väännetty ahkerasti niin sanotuista homoliitoista eli sukupuolineutraalista avioliittolaista. Tällä hetkellä lain silmissä vain mies ja nainen voivat solmia avioliiton, adoptoida lapsia jne.

Itse olen yksilönvapauksien suhteen varsin sallivainen. Täysi-ikäiset ja -järkiset ihmiset tehkööt mitä haluavat, kunhan kumpainenkin osapuoli on samaa mieltä. Ihmisten välisessä rakkaudessa ja parisuhteessa ei sukupuolella ole väliä, eikä muuten vanhemmuudessakaan. Hyvä vanhempi pitää huolta lapsistaan ja kasvattaa heidät niin hyvin kuin osaa. Ihan välittämättä siitä onko hyvä vanhempi mies tai nainen, ja tunteeko hyvä vanhempi mieltymystä miehiin tai naisiin.

Minua häkellyttää kovasti viimeisen viikon keskustelu homoliitoista. Osa toivoo, että “asiaa ei politisoitaisi”. Toisaalta: jos asia ei etene, ja eduskunta on poliittinen laitos, niin mitäköhän asian eteen saisi tehdä? Saisi hyväksyä sen, että asia ei etene?

Siinä “politisoinnin vastustajat” ovat oikeassa, että tämä ei ole poliittinen asia. Demokratiaan kuuluu se, että enemmistö määrää miten toimitaan. Tämä kuitenkin pätee vain yhdessä tehtäviin asioihin, ei yksilön oikeuksiin. Enemmistö kansanedustajista ei voi päättää että tuo yksi kansanedustaja on puhunut liikaa, ammutaan se. Eikä vähemmistöpuolueen edustajia ei voi enemmistöpäätöksellä sulkea vankilaan kuin diktatuureissa. Monet niin sanotut perusoikeudet ovat jakamattomia, joihin edes enemmistön yhteisellä näkemyksellä ei saa kajota.

Tässä kohden täytyy tehdä valinta. Onko naimisiinmeno ja puolison valinta yhteiskunnan asia, vai yksilön?

Jos kyseessä on yhteiskunnan asia, miksi ihmeessä ylipäätänsä saa valita kenen kanssa menevät naimisiin? Eikö olisi kohtuullista ottaa päätöksentekoon mukaan ainakin suku ja naapurusto, kenties vaikka kotikunta. Vaikkapa kerran kuussa voitaisiin järjestää kansanäänestyksiä, joissa voisi hylätä tai hyväksyä naapureiden avioliittotoiveet ja lastenhankintasuunnitelmat. 

Jos taas kyseessä on yksilöasia, miksi asiaan ottavat kantaa muut kuin ne ketkä naimisiin haluavat? Mitä se kansanedustajille kuuluu kenen kanssa arkensa haluaa jakaa. Suomessa kansaedustajien tehtävä on laatia lakeja, ei laatia omaan uskonnolliseen näkemykseen perustuvia toimintaohjeita.

Avioliittolaki on julistettu niin sanotuksi omantunnonasiaksi - toisin sanoen kansanedustajilla on vapaat kädet äänestää miten haluavat. Jos kyse on omastatunnosta, onko kansanedustajilla mandaatti päättää asiasta ohi naimisiin haluavien? Mielestäni ei, kukaan ei voi olla toisen ihmisen omatunto. 

Täysivaltaisen aikuisen ei tule päättää toisen täysivaltaisen aikuisen puolesta mitä toinen haluaa. Paitsi jos nostaa itsensä jumalasta seuraavaksi - esimerkiksi kansaedustaja edustamansa kansan yläpuolelle. Tähän rooliin haluavien tulisi hakeutua paaviksi, eikä kansanedustajaksi. Kansanedustaja kun tulee edustaa kansaa, eikä määritellä kansalaisten puolesta heidän omaatuntoaan ja rakkauttaan.  

Vuokramökki Nuuksiossa

Idyllinen vuokramökki Espoon Nuuksiossa. Talviasuttava, varaava takka, ilmalämpöpumppu, hehtaarin tontin reunalla virtaa puro ja puron takana on kansallispuisto.

Tutustu ja varaa >

Rajaa sisältöä

Esim. 10.2019