Onko riippumattomalle journalismille puhjennut astma?

Suomalainen journalismi on jos nyt ei ahdingossa, niin ainakin se vaikuttaa olevan tiukilla. Allekirjoittanut, ja varmaan aika moni muukin, sai inspiraatiota asiaan kun aamulla uutisoitiin pääministerin jos nyt ei pyrkineen vaikuttamaan YLEen, niin ainakin lähettäneen lukuisia kiukkuisia viestejä liittyen YLEn uutisointiin. Siis tämä liittyen pääministerin mahdollisiin jääviyteen Terrafame-päätöksissä. 

Tuo on valitettavasti osa voisikos sanoa “journalistisen  tilan kaventumisprosessia” (termi allekirjoittaneen, saa käyttää, muttei ole pakko). Kulma toisensa jälkeen tila häviää ympäriltä, vähän niin kuin pelinrakentajalla amerikkalaisessa jalkapallossa kun puolustuksen linja murtuu. Ja tätä on myös Suomessa, joka on kuitenkin palkittu lehdistönvapauden priimuksena.

Taustalla ovat ainakin seuraavat prosessit:

(1) Lehdistön (talous)tilanne

Levikin lasku yhdistettynä verkossa kiertävän rahan päättymisensä muihin taskuihin on vienyt pois osan budjeteista. Samaan aikaa on tullut tarve uutisoida rinnan eri välineissä, enemmän, useammin ja eri muodoissa. Tämä on tuonut mukanaan myös järkevää tehostamista, mutta ennen kaikkea vähennyksiä henkilökuntaan ja yhteen asiaan käytettävissä olevaan aikaan.

Omassa työssäni - työskentelen viestinnän saralla - tämä näkyy siten, että tiettyihin aloihin erikoistuneita toimittajia on aiempaa vähemmän. Asia voi olla vieras, siihen on kiire perehtyä ja huomenna toimittajan tarvitsee olla jälleen erilaisen asia parissa. Tällöin syvälliset asiat jäävät tekemättä, vaikkakin kokonaisnäkemys voi olla hyvä.

Ei asia ole onneksi ihan näin. Esimerkiksi YLEn Tiina Merikanto on ihailtavan syvällisesti kiinni sote-uudistuksessa. Mikä on oikein hienoa, sillä tätä kautta esiin nousevat myös ne hankalimmat asiat, eivät vain helpot.

(2) Valejounalismin nousu

Toinen median asemaa nakertava asia on valejournalismin nousu. Ennenkin on ollut henkilökohtaisia pamfletteja tai värikkäitä blogeja. Kaksi asiaa on kuitenkin muuttunut.

Julkaisuja on alettu naamioida journalistisen näköiseksi, vaikka journalismin periaatteita ei noudateta. Ei pyritä totuudenmukaisuuteen, ei tarkisteta lähteitä, valikoidaan tutkimuksesta poimittavissa osia eikä anneta erilaisille näkemyksille sijaa.

Sosiaalinen media on antanut höpöhöpö-julkisuudelle tilaa. Jaetaan otsikoita, ei tsekata mitä takana on.

Vasta-argumentti edellisiin on, että miksi sananvapaudelle ja eri mieltä olemiselle ei annettaisi tilaa? No, onhan sitä, mutta olisi syytä tehdä se avoimesti. Jos kerrot omaa näkemystäsi, perusta blogi. Jos kutsut julkaisuasi lehdeksi, ryhdy sitten noudattamaan journalismin pelisääntöjä. Haasta myös omat näkemyksesi, mene sinne minne juttu vie, ei toisinpäin.

Itseäni ei kiusaa se, että on mielipiteellisiä julkaisuja. Minua kiusaa se, että mielipiteet naamioidaan neutraaliksi journalismiksi, eli toisin sanoen johdetaan harhaan. Se ei ole kivaa.

(3) Poliittiset tuulet

Suomi on edelleen ykkönen lehdistönvapaudessa. Hyvä niin. Vaan monissa maissa hallinto on tavalla tai toisella pyrkinyt vähentämään niin lehdistön nauttimaa suojaa, kuin melko suoraan ottamaan haltuun medioita. Myös Yhdysvaltain valittu presidentti Donald Trump on aika suoraan hyökännyt muun muassa New York Timesin suuntaan.

On ehkä hiukan liiankin suora viiva vetää edellämainitusta yhteys Terrafame-viestittelyyn, mutta onhan se vähintäänkin ongelma jos toimittajat saavat “tunteikasta viestittelyä” politiikan huipulta. Riittää, että valtaisat reaktiot vaikuttavat edes vähän seuraavaan kirjoituskertaan, niin silloinhan on jo tultu vaikuttaneeksi toimitusten toimintaan.

Lisäksi tämä kohta kohtaa kohtani yksi: kun talous on tiukemmilla ja työsuhteet pätkäsellaisia, toimittaja joutuu miettimään myös omaa toimeentuloaa. Ei ole kiva olla oikeassa, jos johto näyttää ovea. Eli tekeekö epävarmempi työtilanne toimittajat herkemmiksi kritiikille kuin aiemmin?

En nyt mene laajemmin pohtimaan YLEn toimia viime aikoina. Sinällään “asia saa ylimitoitetut mittasuhteet” -perustelu on ihan hyvä syy hillitä uutisointia, toisaalta esimerkiksi Pressiklubin annettu kielto käsitellä juuri sellaisia ajankohtaisia asioita mitä Pressiklubissa aina käsitellään, tuntuu joko ylireaktiolta tai reagoimiselta ulkoiseen yhteydenottoon.

o o o

Suomessa journalismi voi hyvin, mutta astmaa on kyllä pukannut viime aikoina. On taustalla monia positiivisiakin asioita, kynnys uutisoida on madaltunut, aktiiviset bloggarit pystyvät nostamaan asioita yhteiskunnalliseen keskusteluun ja mediatalotkin ovat kenties pääsemässä jaloilleen. Pitkään leikittiin ettei mikään muutu, sittemmin on tajuttu, että kaikki muuttuu.

Mutta journalistista vapautta tulee suojata aina ja kaikkialla. Se on niitä asioita joista ei voi neuvotella, sillä neuvottelun ja kompromissin jälkeen sitä ei enää ole.