Enemmän tukea heikompiosaisille - eikä niin paljoa muille

Tämänpäiväisessä Helsingin Sanomissa väitettiin, että viime vuosina sosiaalitukien painopiste on siirtynyt hyvä-osaisten suuntaan. Siinä missä aiemmin keskityttiin poistamaan köyhyyttä ja tuettiin sitä jolla menee heikoimmin, nykyään tuetaan myös niin sanottuja parempiosaisia. Helsingin Sanomien päätelmä on helppo hyväksyä, sillä niin tilastot kuin omat kokemukseni sekä työelämästä että kunnallispolitiikasta puoltavat sitä.

Selkein esimerkki tästä on vuorotteluvapaa. Vuorotteluvapaa on hieno ja toimiva systeemi siihen mukaan pääseville, mutta samalla tuki joka kohdentuu vakituisissa töissä pitkään olleille. Yksikään heikossa yhteiskunnallisessa asemassa oleva ei siis tästä edusta pääse nauttimaan.

Myös lapsilisä on ongelmallinen tapa kohdentaa tukea, kaikille samansuuruinen tuki on liian pieni sille joka sitä todella tarvitsee. Lisäksi täyttä toimeentulotukea saavilta perheiltä lapsilisä leikkautuu pois, sillä lapsilisä vähentää muun tuen määrää.

Järjestelmä on liukunut suuntaan jossa myös keski- ja jopa hyvätuloiset ovat sosiaalitukien saajapuolella. Koska rahaa ei kuitenkaan ole juurikaan aiempaa enemmän, tuet liukuvat heikompiosaisilta keski- ja hyvätuloisille. Minimituilla ostaa huomattavasti vähemmän kuin vaikka kymmenen vuotta sitten, ja etenkin lapsiperheiden köyhyys kasvaa.

Niinpä suurin osa esimerkiksi lapsilisään sijoitetuista varoista menee perheille jotka eivät sitä tarvitsisi, ja eniten tukea tarvitsevat eivät saa tukea lainkaan. Jos lapsilisä sidottaisiin tuloihin, ja köyhimpien perheiden lapsilisä moninkertaistettaisiin, voitaisiin vähentää lapsiperheiden köyhyyttä.

Sosiaalitukia tulisi aina pohtia kokonaisuuksina, ja tarkastella niitä siltä kannalta mitä ne todella merkitsevät tukien saajille.